Piti ostaa uusi kamera. Ei siksi, että vanhat olisivat menneet rikki, mutta oli tehtävä päätös ostaako vielä yksi kamerareppu vai uusi pokkari.
Päädyin siis kameraan. Vanha Olympuksen pokkarini on erinomainen, mutta siinä suurin haittatekijä on sen patterit. Ne eivät kestä latingissa kovin kauaa ja siksi kaipailin akkumallia. Koska olen fiksoitunut Olympukseen, piti uuden pokkarin olla myös Olympus. Harmittavaa kyllä, Olympus on siirtynyt SD-korttiin ja näin ollen nykyisten kameroiden kortit eivät käy toisilleen. Ennenhän Olympus käytti omaa formaattiaan, xD-korttia. No, ymmärrän, että valmistaja halusi siirtyä siihen missä mm. Nikon ja Canon jo ovat eli SD-korttiin. Se on mm. nopeampi. Vaikken sitä kyllä mitenkään merkittävästi nopeammaksi havainnut koekuvauksia suorittaessani.
Mutta hämmästyttävää on megapikselin sun muiden ominaisuuksien määrä mokomassa kämmenen kokoisessa läpyskässä. Kamera on tosi ohut (reilu sentti) ja mahtuu vaikka minkälaiseen iltalaukkuun. Kun kaivelin manuaalia laatikosta, sitä ei ollut. Sen sijaan löysin sen integroituna kameran sisään, josta sen saa valikkoa kaivelemalla esille. Tai sitten kytkemällä laite tietokoneeseen.
Ominaisuuksien puolesta järkkärini lähes häviää tuolle pokkarille. Huimaa! No, onneksi ei kuitenkaan. E-400 pitää sisällään kuitenkin vielä manuaaliset vaihtoehdot kuvaamiselle sekä paljon muutakin.
Mutta tässä muutama kuva uudella laitteella. Olympuksen optiikoita on aina kehuttu, vaikka jostain syystä ammattilaiset eivät merkkiä juuri suosikaan. Megapikseleitä kamerassa on 14, joten kuvien suurentaminen ja yksityiskohtien croppaaminen on lastenleikkiä.
Muhvi kauneusunilla. Kuvattu aika hämärässä ja supermacrolla.
Iltapäivän aurinko.
Horsma lumen vankina.
Uunin reunus. Majakka-alttari sekä paikka, jossa palaa aina jonkinlainen kynttilä. Kuva otettu erittäin hämärässä, joten kamera vahvistaa kynttilän valon tosi hyvin. Kuvankäsittelyohjelmalla paranneltu sävyjä.
Ja tässä kamera.
