Onhan sitä. Lupausteni mukaan tein vinon pinon kortteja. Kaikki 28 aakkoskorttiani Y-kirjaimesta. Ja 9 korttia Minä- teemasta. Postia saavat huomenna (toivon ma) Nesse ja paperi40. Torstaina tupsahti postiin kaksi kirjettä, Nesseltä ja Sannalta. Nessen kanssa vaihdetaan aiheesta Väärässä paikassa (hauska aihe :) ja Sannalla oli ryhmävaihto Kesäinen aiheesta. Kuoresta löytyikin toinen toistaan kauniimpia kortteja, joista laitan kuvan kunhan saan ne koneelle.

Olikin sopivan kalsa keli koko vapaaputken ajan, joten pihahommain kutkutus siirtyi tuonnemaksi ja saatoin keskittyä deconi ja korttien tekoon täydellä riemulla. Se olikin kivaa. Lauantaina huomasin näperelleeni 6 tuntia lähes putkeen... Sunnuntaina 5 tuntia.... Aah tätä sinkkuelämän riemua, ei tarvi passata ketään ja siksi onkin mahdollista upota harrastuksiinsa niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Ja kun en askarrellut, kudoin sukkaa ja katselin tellua. Huomasin kotihommien kärsivän tästä korttikuumeesta. Joka ilta sanoin itselleni, että joo...tiskaan ja imuroin huomenissa. Niin sanon sitten varmaan edelleen tänä iltana.

Haaste tuli sitten Nesseltä ja noloin tilanne pitäisi kertoa. Minkähän takia mieleen on suorastaan syöpynyt eräät treffit kymmenisen vuotta sitten... Uusi ihastus tuli paikkakunnalle käymään ja käytiin syömässä. Listalla oli niinkin eksoottista eläintä kuin emua ja päätin ottaa sitä. Emu ei ollut sitten kovinkaan hääviä, mutta maha silti täyttyi. Ihastus oli asettautunut hotelliin ja aterian jälkeen siirryimme romanttisille jatkoille hänen huoneeseensa. Koska romanssimme oli uunituore ja vasta tutustelimme toisiimme, sitä tietysti yritti olla viehättävä ja ihana kaikin puolin.

No. Kesken kaiken tämän romantiikan alkoi vatsaa väännellä niin maan p*rusti. Yritin olla kuin ei mitään, vaikka naama varmaan kävi oudoilla mutkilla aina silloin tällöin. Vatsaa kouristeli niinkuin joku olisi vääntänyt sitä kuin märästä lakanasta vettä väännetään. Sitten alkoi pahoinvoinnin aallot ja minä se vaan hymyilin oksennusta nieleskellen. Sitten ei kantti enää kestänyt, sanoin käyväni vessassa ja kävelin muina naisina vessaan. Välittömästi oven sulkeuduttua työnsin pään salamana pönttöön ja annoin tulla kaiken ulos niin maan perusteellisella paineella ja monta kertaa! Vielä tässäkin vaiheessa laskin vettä hanasta, suihkusta ja vetelin vessaa, ettei äänet kuuluisi huoneeseen.

Kun olin varma, että tavara oli loppu, huuhtelin suuni (taisin kopeloida hiukan kaverin hammastahnaakin suuhuni), pyyhin vedet silmistä ja astelin takaisin huoneeseen jälleen muina naisina. Emu oli pilaantunutta, siitä olen nyt varma, sillä vatsanväänteet sun muut katosi sinne pönttöön ja koko loppuillan oli ihan ok olo.

Mutta ihastus ei kysynyt mitään (olen silti varma, että peiteäänistä huolimatta pakko hänen oli jotain kuulla) enkä minä tietenkään mennyt laattaepisodista mitään kertomaankaan. Ja romantiikka kukki jälleen niinkuin mitään ei olisi tapahtunut....

Kierrätän nolon tilanteen tilittämistä edelleen mrs vsop:ille ja Arjalle.