Tämän kirjoitukseni omistan Jokelan järkyttävien tapahtumien uhreille, heidän omaisilleen, ystävilleen sekä kaikille koululaisille kautta Suomen maan.

Ainoat kysymykset, joita tässä tilanteessa voi esittää on: Miksi? Kuinka tällaista voi tapahtua Suomessa?

Suomi tuskin tulee entiselleen tämän tapahtuman jälkeen. Olemme pitäneet maatamme turvallisena ja varsinkin lastemme kouluja. Toivon todella, että tämä on vain yksittäistapaus.

Osanottoni suureen suruun.

                                                  Missä on tilaa sille, 
                                                  joka nyt kesken jää? 
                                                  Arkoja unelmia 
                                                  missä voi säilyttää? 

                                                  Minne ne suunnitelmat 
                                                  rauenneet heitetetään? 
                                                  Missä on toiveiden hauta? 
                                                  Minne ne peitetään? 

                                                  Minnekä suru tämä 
                                                  mahtuisi milloinkaan 
                                                  se tulvii esteiden yli, 
                                                  mykistää voimallaan.

                                                (Anna-Mari Kaskinen)