Digiaika imaisi minut sitten lopullisesti mennessään. Minusta kun ainoa oikea valokuvaaminen piti tehdä käsisäätöisellä järkkärillä dialle. Pelkästään dialle pystyy säätelemään itse valotuksen, aukon jne. jolloin saa haluttuja kokeiluja ja lopputuloksia luotettavimmin tehtyä.

Värinegoillekin kuvasin, mutta vain ns. räiskintää eli normitallentamista ja siihenkin lopulta kyllästyin, koska filmikehitys vetää kaikki sävyt litteiksi. Ei ääripäitä, vaan kaikki tasataan. Se ei miellyttänyt edes normikuvissa.

Viime alkukesästä ostin sitten edullisen digipokkarin, jonka jälkeä olettekin täällä nähneet. Eihän se mikään huono kamera ole ollutkaan. Nälkä kasvoi syödessä ja aloin miettiä edistyneempää versiota. Tähtäimessä oli järkkärin näköinen ja ominaisuuksiakin huru mykky, mutta joka edelleen oli kylläkin pokkari. Sitten eteeni heitettiin täky, jonka nielaisin ja niinpä minusta tulikin digijärkkärin hämmentynyt, mutta onnellinen omistaja. Tässä täkyssä oli kyllä järkeäkin, sillä mitä järkeä on ostaa toinen pokkari, paljon ominaisuuksia ja lisätoimintoja juu, mutta silti...pokkari.

Maahantuojalla oli 1 kpl tätä kyseistä järkkäriä, jonka sain niin sopivaan hintaan, että enempi miettiminen oli ajanhaaskausta. Kameran objektiivi oli parin testin mukaan paras verrokeista ja muutenkin sitä kehuttiin kokonaisuutena. Paketissa tuli 2 objektiivia, jotka kattavat polttovälit 28-300 mm ja kun hankin vielä hyvän makron, niin vot. Luulen, että tällä paketilla mennään tuonne eläkeikään kepeästi.

Otin sillä eilen muutamia kuviakin, mutta yrittäessäni purkaa kuvat koneelle, kortinlukija kehoitti vain ystävällisesti, että jospa formatoitaisiin kortti. No ei. Kamerassa alustettu kortti sisältää ilmeisesti liian modernia kieltä purkulaitteelle. Pitänee purkaa usbilla suoraan koneelle sitten.

Tässä pari kuvaa samanmerkkisellä pokkarillani, jonka vuoksi juuri tässä samassa merkissä pitäydynkin.