Innostuinpa katsomaan yhtä lapsuusvuosien suosikkisarjaa ja huomasinkin, että sehän vain pelkästään ärsytti minua.

Kaikkein eniten ärsytti Eemelin äiti. Millainen äiti hän oikein onkaan? Isä vetää pultit joka asiasta mitä Eemeli tekee ja äiti riepottaa poikaparan helmat hampaissa liiteriin saatesanoilla "ole siellä niin pitkään, että leppyy, sillä siitä ei hyvä seuraa, jos hän saa sinut kiinni". Mitä se isähirviö sitten tekisi? Mukiloisi pojalta luita katki ja silmän mustaksi? Mitä pienen 6-vuotiaan pojan päässä liikkuu tällaisessa riepotuksessa ja noista puheista?

(kuva netistä)

Äiti on varmasti ihanan lempeä ja pullantuoksuinen, mutta suojelee sitä kaameaa virtahepoa eikä pistä yhtään kampoihin koko ukonkarsmulle. Ei sano poikkipuolista sanaa, että anna sen pojan olla rauhassa tai että, vähempikin komentaminen riittää. Tämän lisäksi äitimuori antaa vielä tämän kuusivuotiaan pompottaa itseään. Eemeli ei suostunut tulemaan illalla vajasta pois nukkumaan, niin äiti vain voivottelee ja vääntelee käsiään ja katselee itkuisena Eemelin tyhjää sänkyä. Voi helvata! Eikä isäkään nyt kiukustu ja käy hakemassa penskan sisälle.

Niin, entäs isäpappa sitten! On päättänyt ottaa syntipukiksi, kaiken pahan aluksi ja juureksi oman pienen poikansa. Saa itkuraivarit IHAN kaikesta mitä tämä tekee. Karjunnalla siivitetty pienen pojan takaa-ajo voi näyttää huvittavalta, mutta todellisuudessa se on karmea juttu ja tuskin meistä kukaan nauraisi, jos moisen näkisi.

Ja kokemuksella voin sanoa, että maalaistalossa riittää töitä aamusta iltaan. Tuon kokoisessa talossa, jossa on muutama lehmänkanttura, pari hevosta (Luukaksenhan Eemeli sai jossain vaiheessa sarjaa) ja kanoja ei ainakaan Suomessa olisi rengeille ja piiolle tarvetta. Eikä isäntä todellakaan istuisi aamulla kaikessa rauhassa ryystämässä kahvia tassilta, vaan hän olisi aitaa tekemässä tai viikatetta liippaamassa samaan aikaan kuin piika lähtee lypsylle. Ja sitten ukko on muka niin tarkka talonpitäjä, että rutisee jo lyijykynän käytöstä. Pah! 

Eemeli sinänsä on aivan tavallinen poika, joka on vain tavallista kekseliäämpi. Hänelle sattuu vahinkoja, kuten kaikille, mutta siitä tämä Svenssonin porukka piikoja myöten viis veisaa: aina ja kaikki on Eemelin kolttosia, tahallaan tehtyjä ilkitekoja. Millaisen minäkuvan Eemeli tästä saa? Ainakin aikuisena hän tulee pitämään itseään syyllisenä nälänhädästä ja maailmansodasta lähtien kaikkeen. Hänet on syyllistetty (vaikka hänen oma oikeustajunsa olisikin sitä vastaan) eikä armoa ole tunnettu, vaan poika on ajettu puuvajaan pienimmästäkin syystä. Eipä hän eilisessä jaksossa ehtinyt edes päivävaatteita päälleen pukea, kun koko aika meni vajassa istumiseen.

Näin se vain on, että vaikka ruotsalainen maaseutu on kaunis, aurinko paistaa aina ja sirkat soittaa, niin ruotsalaiset aikuiset on epäjohdonmukaisuudessaan hölmöjä ja raivostuttavia. Eemeli on ainoa oikealta tuntuva ihminen koko sarjassa. Iidakin on söpönöpö enkelimäinen pikkutyttö, jota paapotaan ja lellitään. Niinpä hänestä kasvaakin varsinainen prinsessa, joka pompottaa kaikkia ja saa tahtonsa läpi joka asiassa. Eemeli sensijaan saa kasvaa syyllisyyden ja huonon itsetunnon kanssa aikuiseksi, joka kenties saa hänet hälläväliä asenteella ajautumaan rikoksen poluille ja sitä kautta vankilaan.

Tiedän kyllä, että sarja on karrikoitu, mutta...ei voi mitään. Se nyt vaan ärsyttää!