Mikä tämä on?

2043711.jpg

 

Aivan. Prinsessa Muhvin häntä.

 

2043713.jpg

Aamusotkua Tuulenpesässä. Molemmat kissat tulevat lähettyville, kun istun sohvalla ja rötvään naamaani ennen töihin lähtöä. Punapoika on poikkeuksellisesti omalla paikallaan (yleensä se käpertyy sohvan toiseen päähän eli minun nurkkaani), mutta Muhvi tietää, että ei kannata ottaa liian rentoa asentoa, sillä lähtö tulee kumminkin. Usein se kipaisee tuolta jakkaralta keittiöön jo siinä vaiheessa, kun vedän meikkipussia kiinni.

Tuo violetti villasaali on yleensä lähettyvillä jakkaralla tai sohvalla, josta vedän sen vilun iskiessä jaloilleni. Tänä aamuna peittelin Muhvin sen alle. Siellä tytteli viihtyikin koko ajan, kunnes huomasi, että jaaha, taas on aika mennä keittiöön.

Kissat viettävät päivät tupakeittiössä, koska silloin tällöin ne oksentelevat ja niitä jälkiä on erityisen kurja siivota sängystä tai sohvalta. Samoin kissanhiekkaa en tarvitse lakanoilla, josta sitä kumminkin varotoimista huolimatta joskus löytyy.

Sanna haastoi minut.

Tehtävänanto: "paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Kotona meikkaan naamani aina olohuoneen sohvalla. Kylpyhuoneen tai minkään muun valossa ei onnistu mitenkään.

2. Leikkaan itse hiukseni nykyään  (ja minulla on lyhyet hiukset). Jos sen olen jollekin paljastanut, niin ovat olleet hyvin hämmästyneitä, positiivisesti siis. Parturissa kävin viimeksi...öö...2 v. sitten? Syy tähän on se, että vaikka kävin vuosia samalla henkilöllä ja aina yritin selittää mitä halusin pois ja kuinka paljon, niin tulin kotiin kynityn kanan näköisenä. Niinpä otin sakset käteen ja nyt tukka on koko ajan sen pituinen kuin haluan.

3. Kun hommasin pari kuukautta sitten tallentavan digiboksin ja innostuin tallentelemaan sinne kaikkea mahdollista, niin nyt kovalevy pursuaa. Katson kaikki tallennetut ohjelmat vaikka kuinka tiukkaa tekee. Tämä sama ilmiö oli myös videonauhurin päivinä. En vaan voi deletoida niitä, vaikka olisin unohtanut koko ohjelman ja kaikkien katsomiseen menisi 2 työviikkoa putkeen.

4. Ostan kirjoja, mutten lue niitä. No, vuosien varrella kirjakokoelma ei ole järisyttäväksi kasvanut. Puutarha- ja käsityökirjat on kyllä läpiselattu. Mutta romaanit melkein kaikki lukematta. Eilen päätin, etten käy kirjastossa vähään aikaan, vaan kaivelen omia hyllyjä. Niinpä otin viimeisimmän hankinnan työn alle eli Kiven Seitsemän veljestä. Tämä eepposhan pitää jokaisen sentään lukea enkä minä kouluaikana tätä pakkolukenut.

5. Onko erakoitumisesta tykkääminen omituista? Minä tykkään olla itsekseni, omissa oloissani. En tiedä kuinka minulle käy, kun joskus jään eläkkeelle ja työpaikan sosiaaliset pakkosuhteet on jätettävä taakse. Tuleeko minusta sottainen, hapsuhiuksinen ja epäselvästi murahteleva ämmänkääkkänä, joka iskee portinpieleen seipään pystyyn ja seipään nenään ihmisenpään varoitukseksi (tietysti muovisen, mutta aidon näköisen). Jostakusta voi tuntua kummalliselta, kun sanon, ettei aika käy koskaan pitkäksi eikä minulla ole koskaan ikävä seuraa.

Haasteen saa seuraavaksi nämä henkilöt:

1. Pau

2. Arja

3. B-sys

4. Mammankulta

5. Taika Taiga

Koska aina on hauska tirkistellä muiden omituisuuksia, eikös vaan... d060.gif