Pessimisti sanoo, että kun juhannus on ohi kesä on mennyt. Realisti sanoo, että juhannus meni, mutta kesä on edelleen. Optimisti sanoo, että vielä on kesää paljon jäljellä. Valitkaa itsellenne sopiva fraasi, olkaa hyvä.

Mitä kaikkea sitä on näin kesän alussa tullut puuhasteltua? Kaikenlaista ja kerronpa ne kaikki yhtä pötköä.

Kiitos kaikille kommenteista edellisessä postauksessa. Myyräkarkoitin toimii hyvin. Minne vain käytäviä ja koloja ilmestyy kaadan sinne lientä ja työnnän pari mojovaa paakkua perään ja sitten vain käytävä umpeen. Kukkapenkit alkavat olla myyrävapaita ja sen huomaa kasveista ja niiden innosta kasvaa. Pieni ongelma alkaa olla kissanhiekan hupeneminen. Tuoretta tulee tietysti pikkuhiljaa, mutta tuo muhinut on parasta ja se käy vähiin...

Sitten muihin puuhiin!

Yksi vakkarikäyntikohde on Kenkäveron pappila, jossa tuli pistäydyttyä jo toistamiseen tämän kesän aikana. Myyvät siellä perennantaimia ja paljon muutakin mukavaa. Kannattaa käydä, jos siellä päin liikutte.

Taimet ovat kotimaisia ja kestäviä. Kaikki omat ostamani ovat selvinneet talvesta, jopa valkoinen verenpisarakin.

 

Tällä pyörällä ei ehkä huvittaisi ajella, mutta kukkatelineenä ja koristeena se on aivan hurmaava!

 

Kesäkuun alkupuolella tein kyläreissun isosiskon luokse ja puutarhahulluina säntäsimme tietysti myös paikalliseen taimitarhaan. Meillä oli tarkoitus hakea vain Mårbacka-pelakuut, mutta takaisin autolle tulimme 2 tunnin ja 3 täysinäisen ostoskärrin kanssa... Tässä satoisa reissumme ennen autoon lastausta. Puolustuksessemme voimme sanoa, että jos kesäkukat ovat euron kappale ja perennoja ja pensaita saa 2-3 euron kipalehintaan, niin kuka hullu niitä sinne jättää!?

Kun sisko vielä antoi omasta puutarhastaan läjän taimia, oli auton sisätilat eksoottisen näköiset. Takakonttiin ei nimittäin mahtunut kuin osa. Kotiapäin ajelin sitten pajuvirpiangervon huojuessa korvan juuressa ja tuhdin mullanhajun keskellä.

 

Sitten vietettiin välillä 1-v. synttäreitä. Pikku Alex siinä katselee, kun iso-eno osoittelee, että kynttilä pitäis puhaltaa. Kakkuna Brita-torttua, joka on Mammankullan bravuuri.

 

Metsässäkin käväisin. Se on helppoa, kun postinhakureissulla voi poiketa omalta ajotieltä suit sait honkain keskelle. Puolukka kukki taas runsaasti.

 

Sammaleen kukintoja.

 

Rinsessa löhöää mielellään verannalla. Ilmeestä näkee, että nyt harmittaa. Johtuu kamerasta.

 

Miksi oi miksi kotieläinten pitää lojua juuri kulkuväylällä???!!

 

Niinpä..... MOT.

 

Onneksi tuli otettua tämä kuva ajoissa. Seuraavana päivänä rankkasade oli hakannut juhannusruusut jo alas. Mutta tässä vielä pensaat valkoisenaan kukkia. Keskellä punalehtiruusu, joka sekin kukkii ihanasti.

 

Tällä punalehtiruusulla on tunnearvoa. Se on tuotu lapsuudenkotini pihasta.

 

Kaikki ryhmäruusutkin selvisivät talvesta, vaikken ehtinyt niitä edes syksyllä peittää talvisuojan alle. Syynä selviämiseen lienee se, että istutin ne todella syvään. Jalonnuskohta on varmaan jotain 30-40 senttiä maanpinnan alapuolella. Tässä penkissä on Nina Weibullia ja Peacea ym. Orvokki on ryöpsähtänyt ruusujen seuraan aivan itsekseen.

 

Sain tämän unkarinsyreenin isosiskolta 5-6 vuotta sitten. Nyt se kukkii ensimmäisen kerran ja on lähtenyt jopa hienoon kasvuun kituvuosien jälkeen. Kituuttamisen syynä ovat ne ¤%#§!£#:n myyrät, jotka kaivelivat syreenin juurien tienoon jatkuvasti täyteen onkaloita. Kun ne viimein häipyivät, syreeni elpyi.

 

Kuistin ikkunan alla jälleen lumihiutaletta ja tällä kertaa sen seurana on tummanpunainen riippapelakuu. Kuva haalistaa pelakuun punaa, sillä se on tumma viininpunainen. Väri, jota en ennen ole pelakuissa nähnyt.

 

Sunnuntain iloksi kaivoin posliinimaalit esille ja värjäsin pari Teema-mukia. Nämä on helpot maalit eivätkä vaadi polttamista. Parin päivän kuivamisen jälkeen kestävät kevyttä konepesua ja koska minulla ei ole tiskikonetta, niin nämä kestävät vaikka kuinka kauan.

 

Lopuksi vielä varsinainen selviytymistarina. Tässä on 2 pelakuun pistokasta.

Ne on lähtöisin vanhoista lohenpunaisista pelakuistani, jotka joka kesä ryöpsähtävät sellaiseen kasvuun, että keväällä on pakko leikata yli puolet pois. Niinpä tänä keväänäkin leikkelin rohkeasti kaikki tapeille ja heitin mahtavan läjän oksia (eli pistokkaita) lehtikompostiin aitan päätyyn. Tämä tapahtui huhtikuun lopulla.

Viime viikolla vein kompostiin pussillisen kasvinroippeita ja silmiini osui jotain punertavaa lehtien ja oksien seasta. Ja mitä ihmettä?! Nämä 2 pistokasta siellä olivat itsensä kammenneet pystyyn parin oksan varaan ja aloittelivat noiden nuppujen aukomista. Ne olivat aivan täynnä läheisen siementävän pajun höytyviä, mutta tosi terhakoita ja napakoita. Toinen oli arpeuttanut leikkauspinnan lähes umpeen, toisella se oli melko tuore. En tiedä millä ilveellä ne olivat kosteutta imeneet, sillä ne olivat vain lehtikasan päällä, ilman mitään suoraa vesivarastoa. Ja melko kylmääkin on ollut. Lähes 2 kuukautta ne olivat sinnitelleet kohtalaisen karuissa oloissa, mutta hyvällä menestyksellä.

Päätin näin sitkeät kaverit palkita vesilasillisella ja jatkossa ne pääsevät multaan. Niistä tulee siskolle pelakuut, sillä hänen pistokkaansa samaisesta lohenpunaisesta kuukahti. Mutta nämä ovat osoittaneet, että ei niitä niin vain lannisteta