Tuli sitten ostettua pierevät kengät. Tiedättehän ne sellaiset puutarhakalossit, jotka ovat puukenkien näköiset, mutta kokonaan muovia. Ovat kyllä tosi mukavat jalassa, pehmeät ja sillee, mutta paljaat jalat kengissä saavat aikaan kummallisia ääniä. Kai se jalka jotenkin liikkuu kengässä ja vuorotellen imee ilmaa kenkään ja sitte ulos. Varsinkin vasen päästelee sellasia kimeitä piukahteluja joka askelella.

Siis pieruhuumorihan on enempi tuollasten iästä riippumattomien keskenkasvusten mieleen, mutta jokaisen ns. aikuisenkin täytyy tunnustaa, että kyllä se joskus naurattaa. Näin kävi eilen iltasella itsellekin, kun kävelin ympäri eedeniäni ja kuuntelin kenkiäni. Siinä sitä olisi ollut lähietäisyyden naapurilla ihmettelemistä, kun naapurin eukko ("vaikka onhan se vähän hulluksi tiedettykkin") kävelee ympäriinsä ja nauraa hirnuu itsekseen. Onneksi naapuriin on sentään matkaa se satametrinen, joten kun vähän hillitymmin nauroin, ei varmaan kuulunut.

Kävelin siis naukuvat kengät jalassani ympäriinsä tutkimassa kätteni jälkiä ja siteeraten erästä tunnettua maailmankirjallisuuden teosta: "Ja katso, kaikki oli sangen hyvää." Nurmikon kasvu alkaa hidastua ja näyttää pitempään vastaleikatulta, voikukkien kukinta alkaa loppua ja vesi oli pysynyt lammessa. Uudet taimet olivat vielä enemmän tai vähemmän lääpällään pitkin maata, mutta eiköhän se siitä, kunhan saavat polkaistua juurensa syvempään.

Koristekurpitsat olivat kärsineet muutosta eniten. Jos olisin tiennyt miten rapsakoita niiden varret ovat, en olisi mokomia esikasvattanut. Välillä tuntui, ettei tarvinnut kuin vilkaista niihin vähän painavammin, niin varresta kuului "rits". Kuukausi sitten, ollessaan vielä vankasti ruukussa, hipaisin yhtä tainta ja se katkesi melkein irtipoikki. En repäissyt sitä irti, vaan annoin sille mahdollisuuden. Ihmeekseni taimi ei suinkaan lerpahtanut ja kuollut, vaan kasvoi ja komistui. Murtumakohta näytti edelleen pahalta, mutta ei näyttänyt tippaakaan haittaavan.

Ehkäpä he nyt käyttäytyvät samalla tavoin ja osaavat olla nytkin välittämättä murtumista. Samoin kurkkuyrtit syleilevät maata oikein himolla. En tiedä nousevatko siitä milloinkaan, sen verran painavat varret niillä on.  Tässä lootassa he ovat vielä karaistumassa kuistilla. Krassit näyttävät olevan pääosissa, mutta siellä takana piileskelee monta kurkkuyrttiä. Ja Muhviprinsessa nukkuu puutarhavälinekorissa, puutarhavälineet saavat olla penkillä.

637443.jpg

Mutta talven yli maassa kykkineet, lahjaksi saadut tiikerililjan itusilmut lähtivät joka iikka kasvuun. Nyt kunnostin heille hyvän penkin ja siellä he saavat kasvaa ja lisääntyä mielensä mukaan. Tiikerililja on upea kasvi ja kuuluu ehdottomasti vanhaan puutarhaan, mikä minullakin on.

Ostin tällaiset pikkuläviköt paikallisesta honkkarista euron per nenä. Istutin yhden sinitähtösen kumpaankin, reikäistä muovia pohjalle, ettei vesi karkaa samantien. Somat ovat, mutta saa nähdä kuinka huimaa kuivuminen on. Ehkäpä ne loppujen lopuksi päätyvät säilyttämään kivikokoelmiani, pajuista keväällä irrotettuja kissoja, siemenkotia...

637453.jpg

Olen loppuviikon teillä tuntemattomilla ja seuraavan kerran myllyn ääressä maanantaina. Pitäisi kaiken mukavan menon keskellä rauhottua olemaan edes hetken paikallaan ja askarella muutama kortti, toisin kuin Muhvi, josta ei meinaa saada kunnon kuvaa.

637458.jpg

Oikein lämmintä ja lokoisaa viikon loppuosaa kaikille!