Hiukan erästä laulua mukaillen tilanne on tuo. Sietämätöntä. Ja minulla on vielä oma itikkahautomo etupihalla eli lammikko. Sen seisova vesi on ihanteellinen itikankasvatukseen. Pari iltaa sitten kauhaistessani roskia veden pinnalta huomasin satapäisen toukkalauman sätkivän syvyyksiin. Pahuksen pahus! Mietin voisiko veden pinnalle tipauttaa vähän öljyä. Eivät saisi hengitysputkeaan enää ilmaan ja tukehtuisivat. Mutta siinä samalla todennäköisesti estyisi sukeltajakuoriaisten hengittäminenkin ja heitä en halua tappaa. Ne ovat kivoja otuksia viipottaessaan ympäri allasta ja kun ne haluavat tulla pintaan, herkeävät vain soutamasta ja niin sitä pompahdetaan pinnan tuntumaan kuin korkki. Heh.

Ja lisää luontohavaintoja. Pihallani, ihan ajotien laidassa on kasvanut siankärsämö pari vuotta. Viime kesänä huomasin sen olevan hyvin tumma, roosanvärinen. Täälläpäin kasvaa paljon hennon vaaleanpunaisia siankärsämöitä, mutta tämä on huippu. Tuossa kuvassa se näyttää vaaleammalta kuin onkaan. Katsokaa tumminta terälehteä, siinä se väri on. Jos tuosta saisi jalostettua isompikukkaisen, menisi varmaan kaupaksi perennana. Onhan keltaisia siankärsämöitäkin jo myytävänä.

730082.jpg

Sen sijainti ajotien laidassa on aika vaarallinen. Pelkäsin lumiauran raapineen sen huitsin nevadaan, kun keväällä paikkailin jälkiä pihasta ja rullailin nurmikkoa takaisin. Oli muuten hankala talvi, kun maa ei jäätynyt, vaikka lunta tuli aurattavaksi asti. Tänä kesänä pitänee siirtää parempaan paikkaan. Tosin sitten voi tuloksena olla se, että väri katoaa. En tiedä onko puheissa perää, että kasvupaikka vaikuttaa väriin. Kokeilemallahan se selviää.

Tuli silmäiltyä myös ladon sisuksia ja mitä kamaa se on kätkenyt. Ihmeellisiä löytöjä, mm. vyyhdellinen ruosteista piikkilankaa. Se on itseasiassa askartelumateriaalia eikä suinkaan vahingossa sinne unohtunut. Pitäisikin taas kiskoa rukkaset käteen ja alkaa suunnitella uusia koristeita.

Kun tämä minun Tuulenpesäni on tällainen rappioromantiikan ylistyslaulu, niin ei tänne mitkään slimline ruukut eikä viimeisen päälle suunnitellut puutarhakalusteet sovi. Vanhat tavarat, ruosteiset rautaesineet, patinoituneet tiiliskivet... ne käyvät tähän miljööseen kuin nenä useimpien päähän.

Olen tehnyt tästä ruosteisesta piikkilangasta parikin puutarhamobilea, tässä toinen. Kakkuvuokassa istuva ahomansikka oli rastaiden ryöstön kohteena, joten se piti pelastaa ylemmäksi. Näin mobilesta tuli amppeli.

730118.jpg

Naapurin emäntä, jonka piha on hyvin suoraviivainen vailla turhia koristeita, loihe lausumaan diplomaattisesti nähtyään tekeleeni: "Sinä kun olet niin taiteellinen."  r025.gif  Ei kehannut ilmeisesti sanoa mitä ajatteli. "Vitsi mitä romuja se kerää."

Tuon mobilen alaosassa roikkuu ikiwanha punaraidallinen limsapullonkorkki, jonka muistavat vain ne, jotka ovat kokeneet -60 luvun. Silloin limsapulloissa oli repäisykorkki. Lipukasta kiinni ja vedettiin siitä korkki auki pullon suun ympäri. Vaikka homman teki miten varovasti, sai useimmiten haavan peukaloon ja parhaassa tapauksessa aukeava pullo paukahti kuin tykki. Niinpä toisen käden peukalolla piti painaa korkkia alaspäin samalla kun hivutti sitä alumiiniliuskaa irti. Oli se vaikeaa. Muistaako kukaan tätä aikaa? Löysin tuon korkin kuistin alta multaa penkoessani ja tietysti tuo muinaismuisto piti pelastaa näkyville.

Olisi nyt satamatta tämän illan. Pitäisi päästä ajamaan nurmikkoa, joka näiden sateiden ja lämpimien ansiosta kasvaa ihan holtittomasti. Ja kissienkin pitäisi päästä vartioimaan pihaa. Raitapaita on aina niin tarkkana reviiristään, kuten tässä.

730134.jpg