Eilen mahtoi olla joku yökkösperhosten Suuri Kuoriutumisilta. Ajelin nurmikkoa kelaleikkurilla ja vähän väliä sain olla pelastamassa leikkurin edestä ruohikossa rimpuilevia ruskeita otuksia, joiden siivet olivat joko ihan tyngät tai eivät muuten vain näyttäneet kantavan. Joskus hurautin jonkun yksilön ylikin, mutta ihme kyllä ne selvisivät siitä vahingoittumatta. Erästä yksilöä ihmettelin erityisen pitkään. Sen siivet olivat vain pienet läpät niskassa ja koska ne olivat samankokoiset päättelin, etten minä ainakaan ollut leikannut niitä.

Vein sen sivummalle ja odottelin mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä minulla oli aavistus, että hän oli juuri ryöminyt ulos kotelostaan ja odotteli nyt nestevirtausta siipiin. Aivan oikein. Oli ihmeellistä nähdä, miten laskokset oikenivat ja siivet alkoivat saada oikeaa muotoaan. Sitten yhtäkkiä perhonen nosti siivet yläasentoon kuin venytelläkseen. Tässä kuvassa ne ovat juuri siinä asennossa. Normaalistihan yökkösen siivet ovat pitkin selkää kuin Batmanin viitta.

711869.jpg

Läksin sitten jatkamaan nurmikon leikkuuta ja pelastamaan lisää yökkösiä. Myöhemmin kävin vielä vilkaisemassa tätä kaveria ja siellä se samassa korressa roikkui edelleenkin, mutta nyt siivet normaalissa asennossa. Lienee lentokyvyn saavuttaminen kiinni monestakin tekijästä eikä ilmoihin singahdeta samantien, kun lentimet ovat pumpattu täyteen.

Ja sitten kaikille hysteerikoille, että lepo vaan. Tuossa ei ole kyseessä se, aika turhaa julkisuuttakin saanut kyynelyökkönen. Kyynelyökkönen on harvinainen eikä esim. hyönteisguru Kauri Mikkolakaan ole sitä vielä nähnyt. Nämäkin yökköset, joiden kanssa eilisen illan vietin, olivat kaikki tummia ja varustettu erilaisilla kuvioinneilla, kun taas kyynelyökkönen on väriltään hyvin tasaisen vaalea, maitokahvin värinen.

Kesän kukkaloisto alkaa olla parhaimmillaan ja eilinen ilta oli täydellinen kesäilta: täysin tyyni, aurinko paistoi ja oli todella lämmintä. Viritellessäni cd-levyjä roikkumaan marjapensaiden yli ripustetulle narulle, varjossa kävi kimppuun itikkalauma, joka ei säästänyt yhtään paikkaa. Eli kyllä, ilta oli täydellinen kesäilta.

Muutama vanha keisarinkruunu kasvaa luumupuiden varjossa (jäi TAAS siirtämättä). Niiden hehkuva oranssi ja kukan muoto on yksi kauneimmista.

711878.jpg

Koska kaikki (tod.näk.) tietävät miltä keisarinkruunu näyttää noin ulkoisesti, laitoin lähikuvan kukan sisältä. Kuinka moni on tutkinut kukkia sisältä? Kannattaa, sillä siellä on kauniita yksityiskohtia.

Alkukesästä olin ostanut myös gloxinian mukulan. Miulla ei ole koskaan ollut gloxiniaa, kai...en muista, ja ajattelin nyt kokeilla mitä siitä tulee. Ja tulihan siitä. Mahdottoman isoja lehtiä ja kaksi kukkavartta, joissa kummassakin 2 nuppua. Toisen kukkavarren nuput aukesivat ensin.

711902.jpg

Ja tässä loksin kukkien niskat. Ihanan söpöt pörrökarvaiset.

711913.jpg

Pihamaalla meni eilinen ilta niin tarkkaan, että sisälle tultuani kello oli melkein puoli yksitoista ja siihenkin aikaan oli ilman lämpötila vielä melkein 20 astetta. Ei olisi malttanut tulla sisälle ollenkaan, mutta keräsin kissat ja suljin oven. Onneksi perheenjäseneni viihtyvät nykyisin tarkasti kotoreviirillä eikä niitä tarvitse huhuilla kauempaa. Muhviprinsessa pitää minua silmällä joko kirmaamalla perässäni tai makoilemalla porrastasanteella. Mutta kun pitäisi siirtyä yöpuulle, se joskus juoksuttaa minua ottamalla ilkikurisen ilmeen naamalleen ja juoksemalla pihan laidalta toiselle minä perässä. Juuri kun olen saamaisillani sen kiinni, se hyppää ilmaan puoli metriä ja ampaisee karkuun täyttä vauhtia karvat hulmuten. Mutta sitten se useimmiten itse luovuttaa ja kiitää samaa ylinopeutta sisälle asti. Punapaita käyttäytyy hillitysti ja astelee joskus "kylille", joka tarkoittaa pientä lenkkiä pihatien päähän ja takaisin. Sen jälkeen se usein vetäytyy "poikamiesboksiinsa" eli navetan vintille olkikasaan tekemäänsä pesään.

Tänä iltana pitää leikata loppu nurmikko. Toivottavasti yököt ovat lentäneet tiehensä ja itikoitakin olisi muutama vähemmän.