Paitsi että kyseessä ei ole kuitenkaan aito bling-bling eli rihkama, vaan oikeat korukivet. Näin Junipan blogissa todella kauniin ametistirannekorun, ihastuin ja ilmoitin oitis ostavani sellaisen. Molemmat blogissa olleet olivat jo varattuja, mutta Junipa teki minulle suitsait uuden ja eilen se sitten saapui. Kyllä se on kaunis. Vielä kauniimpi kuin kuvassa. Junipan sivulla näkyy koru kokonaan.

788959.jpg

Tuon kaulakorun Junipa teki ihan minun toiveitteni  mukaan. Lisäsin siihen perukkeen ja ketjun itse. Olen tutkistellut noita koruntekojuttujakin ja tekisi mieleni itsekin alkaa opetella. Vaikuttaa hyvin kiehtovalta hommalta. Itseasiassa olen jo muutaman korun tehnytkin. Osuessani VilliHelmen sivuille, tilasin sieltä 4 kpl eri väristä Swarovskin kristallisydäntä ja niihin ripustuslenkit, jotka nyhersin itse paikoilleen niin että nyt on sitten kaulakoruja moneen lähtöön.

Vielä pari päivää ja sitten koittaa 2 viikon vapaus eli loma. Sopivasti säätiedotus (uskaltaisko luottaa...? ) on luvannut lämpenevää ja ensi viikolla jopa helteitä. Eipä uskoisi, kun muistelee minkälainen ilma oli alkuviikosta. En usko, että edes lokakuussa olisi niin synkkää säätä ja riehuvaa tuulta kuin maanantaina ja tiistaina oli.

Eilen tuuli oli repinyt ison alppikärhön irti seinästä. Siellä se rojotti koko puska pitkin pituutta maassa edelleen takertuneena köynnöstukeensa, joka oli katkennut keskeltä poikki. Myrsky on pieksänyt myös vaahteraa ankarasti. Pihalla on yltympäriinsä vaahteran vihreitä lehtiä. Petunioita nyt ei kannata edes mainita. Ne ovat tältä kesältä mennyttä.

Tuulenpesä on nimensä mukainen sekä sisältä että ulkoa. Sijainti keskellä peltoaukeaa antaa tuulelle voimaa, joka pahimmillaan repäisee oven käsistä ulos mennessä. Sisällä ei ole tunkkaisen ilman ongelmaa ja varsinkin talvella on hyvinkin raikasta, kun 20 asteen pakkasessa pohjoistuuli puhaltaa vaakasuoraan. Silloin ei auta muu kuin kiskoa villapaitaa päälle ja untuvatossua jalkaan, sillä edellisen illan leivinuunin lämmitys on haalea muisto vain.

Mutta vielä ei tarvitse huolehtia lämmityksistä eikä lumitöistä. Ensi viikolla tulee nuohooja ja pitää muistaa pyytää häntä vilkaisemaan myös piipun tuuletushormiin. Viime vuoden heinäkuussa mehiläiskuningatar hoveineen yritti asettua taloksi ja juuri tuuletushormiin. Huomatessani tämän, yritin häätökonstia ja sytytin tulen leivinuuniin, mutta en saanut aikaan muuta kuin savupilven sisälle ja evakon itselleni ulos. Syynä ei suinkaan mehiläisten tukkima savukanava, vaan pitkään käyttämättömänä ollut tulisija, jossa ei veto riittänyt. Uuni veti kyllä koko talven ihan hyvin, syksyllä vaan pitää muistaa houkutella veto paikalle hissukseen.

Sain mehiläiset häädettyä erään mehiläistarhurin ohjeiden mukaan, mutta sääliksi kävi mehiläisiä. Kuningatar olisi ollut arvokas pelastettava, mutta mahdoton saada talon katolta piipusta koko pesällistä mehiläisiä talteen. Sitäpaitsi meidän kylällä ei 10 km säteellä ole kellään mehiläispesää, joten kovin kaukaa oli kuningatar karannut. Ainoa häätökeino oli laittaa tuuletushormin alaosaan kupillinen bensaa ja niinpä mehiläisten taru oli vuorokauden kuluttua loppu. Toivottavasti älysivät lähteä, tosin mehiläistarhuri epäili, etteivät ne lähde vaan kuolevat niihin bensahöyryihin.

Tuo bensajuttu oli aika pelottava ja kun veli perheineen vietti meillä päivän kyläreissulla juuri sinä päivänä, niin muistin sanoa vasta useiden tuntien kuluttua, että: "Muistaessani sanon, ettette viittis sytytellä mitään tulitikkuja sisällä, kun on bensaa höyrystymässä hormissa." Hiusten pystyynnouseminen on silminnähtävää.

Oma mehiläispesä ja omat hunajat olis tietysti ollut kiva, mutta paikanvalinta oli enemmän kuin väärä.