Rouva Forttuuna ilmoitti tulevansa viikonloppuna hämmentämään lippistä ja nostamaan yhden onnekkaan kommentoijan nimen päivänvaloon. Vielä viikonlopun yli siis saatte jännittää arvontatuloksia.

Kiitoksia paljon teille, ystävät, vierailuista blogissani. Olen saanut pelkkää positiivista palautetta, joka kyllä antaa itsellenikin energiaa ja hyvää mieltä ja kannustaa jatkossakin pitämään linjan samanlaisena. Kuvia, runoja ja juttuja. Niitä siis tarjoilen teille.

"Tanssi sitruunaperhosen" on saanut paljon kiitosta, jotka otan hämilläni vastaan ja kiitän vastaanotosta. En ole runotyttö enkä juuri lue runoja. Runojalka enempi ontuu kuin rullaa. Mutta silloin tällöin runo alkaa juosta kuin itsestään, aika harvoin kylläkin, ja sen aiheuttaa joku kuva, tapahtuma, ilmiö. Katsellessani kesälomallani ottamiani sitruunaperhosen kuvia, tuo kuva sai runon tulemaan aivan itsestään. Vastavaloon perhosen siivet näyttivät aivan tyllihameelta, jonka läpi kuultaa perhosen vartalo. Ja jos olette katsoneet sitruunaperhosen lentoa, se on heittelehtivää ja hyvin kevyttä.

Kesä tuntuu olevan hyvin kaukaista menneisyyttä tällä hetkellä, vaikka kukat kukkivat vielä täyttä päätä ja nurmikko viheriöi. Eilen oli kuitenkin lämmintä vain kymmenisen astetta ja rakeita satoi maan valkoiseksi. Elän toivossa, että saisimme vielä yhden lämpöaallon ennenkuin syksy hiipii tositarkoituksella maisemiin.

Ihanaisesta kesästä muistuttelee  tämäkin valokuva. Horsman kukalta tavoitin tällaisen omituisen otuksen. Arvaako kukaan mikä se on? Voin paljastaa, että itse näin tämmöisen ensimmäisen kerran elämässäni.

865937.jpg