Eiliseen purkaukseen viitaten onpa lohdullista tietää, että muillekin on käynyt noin ja tullut noista muka-aleista vihaiseksi. Täti Punaisen on varmasti helppo mielikuvissaan nähdä minut noissa tilanteissa, kun tietää luonteeni. Heh. No, vaikka osaan tuppuroidakin niin paljon olen muuttunut pahimmista ajoista. Ja Mammankulta, jos on yhtään äiteensä tullut, niin varmasti on vielä joskus hyvinkin kova luu. Kaikki aikanaan.

Testit on kivoja. Miksi minä olen niitä mollannut? Maikkarin sivuilta löytyy oikea testitaivas ja tällä hetkellä kiinnosti tietää tämä:

Mikä on sisäinen maisemasi? Sehän piti testata, tiätty. Ja tsadaa, tulos on aika mieltä hivelevä...

Utuinen ranta

Rentoutumisen, rauhan ja hyvyyden tyyssija. Pehmeä, harkitseva ja avulias. Ei pelkää haasteita, eikä pidä itsestään suurta meteliä. Viihtyy omissa oloissaan, mutta ei tunne itseään uhatuksi suuressakaan porukassa. Haluaa olla yhteydessä itseensä ja tunteisiinsa; luonnonläheinen ja raikas.

Toisinaan etäinen, vetäytyvä ja liiankin hillitty. Kultaisen keskitien kulkija. Ei useinkaan anna negatiivisille tunteilleen valtaa; saattaa padota asioita sisäänsä. Kiltti ja huomioonottava.

Njuu... Nykyään kyllä löytyy paljon noita kaikkia ominaisuuksia. Ainoa kohta, josta voisin olla erimieltä on tuo hyvyyden tyyssijana oleminen.... Se on ehkä vähän liikaa. Siinä tuo tulos taas on aivan oikeassa, että annan erittäin harvoin negatiivisille tunteille valtaa. Eilinen oli ensimmäinen viikkoihin. Negatiivisuus syö naista ja myrkyttää elämän.

Olen kavereitakin varoitellut antautumasta haukkumasta liikaa esim. exää. Se on turhaa eikä muuta enää mitään. Jollei pidä varaansa, niin tuloksena on pian vain happamoitunut elämä ja homsuinen ja katkera nainen, joka istuu lähiöpubin nurkkapöydässä raapiutuneen linoleumin ja väljähtyneen kaljan ääressä, nahistuneiden anopinkielien katveessa sukat makkaralla ja tukka riipinraapin, suupielessä sätkä ja toinen suupieli rahisee: "***tu se äijä oli yks ***ska ja ***pää... ****na että mä vielä vetäsen sitä turpaan...***le....oli se vaan sellanen ***ska...." 

Nuo tähdet ovat sekä sensuuria että myös sitä, että yleensä puheesta ei tuon enempää selvää saakaan.

Mutta takaisin maisemakuviin. Eivät nuo sisäiset maisemakuvat niin kiveenhakattuja ole. Minun sieluni maisemakuvat vaihtelevat ja paljon.

Joskus se on kirkkaana helmeilevä pärske aurinkoisen majakkasaaren rantakalliolla.

Joskus se on uhkaava, tumma ja synkkä kuin Skotlannin ylänköjen lumipeitteiset kukkulanrinteet.

Toisinaan rauha ja harmonia ovat symmetriassa keskenään kuin keskiaikaisen rauniokivikirkon holvikaaret.

Välillä se on myös hehkuva ja värikäs kuin auringonlasku Mossalassa saariston rengastien varrella. Olen itse nämä kuvannut, nämä minun sisäiset maisemani.

Taitaa olla välillä aika julkaista myös mitä korttiaskartelupuolella on tapahtunut. Tästä lähin teen kaikille vaihdoille ja decoille omat sivut, jotka löytyy sitten tuolta sivupalkista. Sinne saa parempaan kuvakokoon nämä pienet ATC:t ja saa yksityiskohdistakin ja teksteistä enempi selvää.