Ei ole enää juurikaan silmille iloa nykyisestä puutarhasta. Ensi viikonloppuna pääsee suurimmasta osasta ruukkuja kopistamaan mullat ja kukanjäänteet kompostiin. Alkaa pallokrysanteemien ja kanervien aika. Kaupoissa onkin aika ihania kanervia ja valkoinen calluna taitaa olla se, joka minunkin on hankittava rappua koristamaan.

Onneksi tuli otettua paljon kuvia kukkeimmasta kesästä. Kun talven valkoisuudessa mieli janoaa jotain värikästä, niin puutarhakuvia katselemalla saa sieluunsa edes hitusen kesän lämmöstä takaisin.

Tänä kesänä ryhmitin omituisissa astioissa ja asiallisissa ruukuissa olevat kasvit yhdeksi kokonaisuudeksi. Vanhoista tiiliskivistä pinosin muurin, jonka päällä suurin osa mahtui oleskelemaan. Siinä sitä on isosamettikukat, pikkusamettikukat, petuniat, krassit, lobeliat ja hännänhuippuna se hidas gladioolus rivissä kuin sotamiehet.

900794.jpg

Jos joku tietäisi  mikä kukka tämän on, niin olisi kiva. Se ei ole elämänlanka tai päivänkierto, kukka on kyllä hyvin samannäköinen. Se kasvoi varren, jonka päässä oli useita nuppuja.

900800.jpg

Näiden unikoiden siemenet antoi Ritva L. Tosi söpöjä unikoita. En ole koskaan aiemmin nähnyt tämän värisiä.

900804.jpg

Tämän vuotisissa tuoksuhernepusseissa oli aika erikoisia värejä, kuten tämä "ruiskumaalattu" tummanpunainen. Samanlainen "maalaus" löytyi myös lilasta ja pinkistä.

900806.jpg

Helminukkajäkkärä ja päivänlilja täydentävät kauniisti toisiaan.

900808.jpg

Kukkakärpänenkin kaunis. Katso vaikka miten ohuenkuultavat sen siivet ovat ja siipisuonien kuviot kauniit. Lisäksi hän on sirotellut ylleen kultakukkien kultaista siitepölyä.

900811.jpg

Voi miten haikeaa on luopua kesästä. Aina se tuntuu liian lyhyeltä, aina. Mutta luulenpa, että ilman talvea ja ikävimmistä ikävintä syysrospuuttoaikaa ja paukkupakkasia, emme osaisi kesästä niin paljoa nauttiakaan. Meidän rikkautemme on totta tosiaan 4 vuodenaikaa ja toivon totisesti, ettei ilmastonlämpeneminen ei niitä meiltä hävittäisi.