Pihavaahterani on suuri ja kaunis. Olemme viettäneet elämästämme kohta 11 vuotta yhdessä ja se on kasvanut paljon sinä aikana. Siinä on monta runkoa ja vielä enemmän siinä on latvoja. Puuparka, se on joskus pienenä kokenut kovia, mutta päättäväisesti se on joka vuosi jatkanut kasvua, kunnes se on jätetty rauhaan ja se on saanut komistua nykyisiin mittoihinsa.

Joka syksy se ilahduttaa minua pukeutumalla kullankeltaisen eri sävyihin, joskus jopa oranssiin, mutta koskaan siinä ei ole ihan rehellistä punaista, kuten joissakin vaahteroissa olen nähnyt olevan. Se on sellainen puu se. Mutta kaunein ja mieleenpainuvin asu sillä oli sinä syksynä, kun ensimmäisen kerran ajoin Tuulenpesän pihaan erään syyspäivän kirkkaan kuulaassa auringonpaisteessa.

Piha oli kovin heinittynyt ja kaikki kolkat kertoivat, että tila tosiaankin oli ollut muutaman vuoden satunnaisessa kesämökkikäytössä. Kävelin ympäri pihaa, kuuntelin ja aistin. Tunnustelin miltä siellä tuntuu. Naapurissa oli karjatila ja isäntä keräsi aitatolppia pois lähipellolta, minut nähdessään hän nosti kättään. Tuntemattomalle ihmiselle, mutta heilautin takaisin ja ystävällisyys tuntui todella hyvältä.

Tutustuin Tuulenpesään omin nokkineni, sillä kiinteistövälittäjä ei ollut ehtinyt mukaani. Kahlasin heinikossa ja yritin kurkkia ikkunoista sisälle. En nähnyt paljoa, olisin tarvinnut jonkin laatikon, jonka päälle nousta. Tupaan halusin ehdottomasti nähdä. Navetan seinustalta löysin vanhan lehmiaitauksen portin, jonka raahasin tuvan ikkunan alle ja nousin poikkipienalle seisomaan. Tupa oli avara ja valoisa, mutta lopullisen ratkaisun päässäni sai aikaan puuhella ja punatiilinen leivinuuni.

Paikka tuntui hyvältä, siellä oli hyvä henki. Tunsin viihtyväni samantien. Ja kun katselin vaahteraa, joka hehkui auringonpaisteessa kirkkaankeltaisena kuin kesävoi sinistä taivasta vasten, tiesin tulleeni kotiin.

Tämä ensikohtaaminen Tuulenpesän kanssa on useasti mielessäni, kun katselen vanhenevaa vaahteraani. Se ei ole enää hehkunut yhtä keltaisena sen jälkeen ja viime vuosina sen lehtiä on täplittänyt sienitartunta, mutta puun pukeutuminen syysväreihin on aina yksi syksyn kohokohdista.

971816.jpg