Kiirettä pitää ja siksi blogikin on uinaillut kuin Ruusunen konsaan.

Kaikenlaista niin kivaa kuin vähemmän kivaakin kiireen votakkata se on ollunna. Auto oli telakalla oiottavana muutaman päivän, mutta siitä en kerro sen enempää, sillä olen jo alkanut päästä yli suurimmasta ****ksesta ja jos alan sitä kertaamaan, niin ****us palaa entistä isompana takaisin.

Kivaa siinä oli se, että sain kokeilla paria autoa, joista toiseen ihastuin ja toiseen en. Autokuume on joskus ihan kauhea, kun se iskee, mutta tässä tapauksessa automyyjä heitti onnistuneesti kylmää vettä niskaan ja pääsin suurimmasta vimmasta. Onneksi markkinat on edelleen ostajan puolella ja minun viilaani saavat hautoa autojaan, jos kaupanteko tosimielessä ei kiinnosta. Autojahan riittää maailmalla valkata asti. Eikä tässä mitään kiirettä vaihtoon ole, sillä entinen on ihan hyvä. Voi rauhassa tsekkailla, kun mieleinen tyyppi on löytynyt. Ja nyt puhun siis autosta.

Toinen ihan tosi kiva juttu on, että onnistuin viimein koukkaamaan aika tukevasti kynsiini kirvesmiehen, joka remppaa yhden ikkunan ennen talvea. Olenkin harrastanut tuloksetonta metsästystä aika kauan, tuntuvat olevan kovin kiireisiä ammattimiehiä, joita ei meinaa saada kiinnostumaan pikkuhommista.

Tämä asuu vielä samalla kylällä kuin minä ja kun aikamme tollisteltiin rakennuksia, niin taidanpa saada hänestä myös navettani katontekijän. Se onkin niin laho, että jokaisen kovemman tuulenpuhurin jälkeen saan kerätä kattohuovan ja päreen paloja pitkin pihoja. Ensi kesän jälkeen pitäisi siis ulkorakennuksissa kiillellä uusi peltikatto ja Tuulenpesän ikkunapokat hohtaa uudella maalipinnalla. Jihuu!

Ikä tuli ja teki tehtävänsä ja nyt on sitten nenällä uuden pränikät monitehot. Halpa humala, mutta aika äkkiä niihin tottuu. Löysin mageet pokat, jotka tekee pienimuotoisen kasvojenkohotuksen ja löysin myös ihaaanan kissaihmisen klasikotelon.

1010947.jpg

 

Sukkia olen yrittänyt nyhertää iltaisin sen minkä silmiä olen saanut auki pidettyä. Hektiset päivät vie tehokkaasti mehuja iltaelämältä. Maija-langasta on valmistumassa kanervanväriset pikkusukat ja kun ne olen saanut valmiiksi, ne lähtevät Lämmitä pikkuvarpaat-keräykseen. Jos ne vielä kerkeävät, kun luin, että sukat piti jo olla vetäjällä.

Täti Punainen välitti minulle tällaisen haasteen ja pistän näin haasteen eteenpäin. Eikä tällä kertaa tarvita edes sukankutojanlahjoja.

LÄMPÖÄ VILUISILLE -haaste<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Haastan sinut tekemään jotain konkreettista niiden eteen, joilla elämä ei ole niin hyvin kuin sinulla tai minulla.

Haastan sinut tuomaan lämpöä niille, joilla on vilu.

Haastan sinut tuomaan turvaa niille, joilla sitä ei ole.

Haastan sinut antamaan jotain niille, joilla ei ole mitään.

 

Haaste on seuraava:

Ota esiin puikot ja lankaa ja neulo 20x20cm tilkku. Lähetä se kirjeen lopussa olevaan Vaaka ry:n osoitteeseen, jossa lähetetyt tilkut kootaan peitoiksi. Peitot viedään pakolaisleireille, lastenkoteihin, sairaaloihin jne.(lue nettisivuilta lisää, osoite sivun lopussa).

SINÄ voit siis tehdä jotain konkreettista. Anna pala lämpöä sydämestäsi ja hetki aikaasi. Yksi tilkku ei vaadi paljoa. Voit toki tehdä useampiakin tilkkuja, mutta haastan sinut edes yhden tilkun tekemiseen. Se ei vaadi paljoa, mutta voit oikeasti tehdä jotain konkreettista, josta välikädet eivät vie verojansa.

Yksi lasten peitto vaatii 20 tilkkua (aikuisten peitto enemmän), joten haastan sinut lisäksi lähettämään tämän viestin niin monelle ystävälle, sukulaiselle ja tuttavalle kuin mahdollista. Saisiko sinun haastepiirisi kokoon jo yhden peiton?

 

MUISTA, YKSIKIN TILKKU ON TÄRKEÄ OSA PEITTOA, JOLLA VOIDAAN SUODA LÄMPÖÄ SITÄ TARVITSEVILLE.

 

Laita haaste heti eteenpäin ja ala sitten neuloa (tai pyydä joku tekemään sinulle tilkun, jos et itse siinä onnistu).

Lisäohjeita: http://www.vaaka.org/tilkkupeitto.html

Tilkut osoitteeseen: Katja Halinen, Sipintie 43, 38210 Vammala