Viikonloppuna tuli tehtyä se mitä uhosinkin: haravoin vaahteranlehdet. Jäihän niitä vielä mausteeksi pihaan ja uusia leijui koko ajan tilalle, mutta enää ei tarvitse sentään kahlata. Lähtötilanne oli tämmöinen. Ja gladioolus kukkia turruuttaa senkun kerkiää. Kiitos näin ihmeen lämpimien säiden.

Lehdet kasoissa. Kylläpä syksynlehtien haravointi olikin kevyttä ja helppoa. Hirveästi niitä vain kertyi. Pois vienti hoitui näppärästi ison pressun avulla ja nyt onkin navetanpäädyssä muhkea Mount LehtiEverest. Toivottavasti tuulenpuuskan suunta tulee pohjoisesta, jolloin lehdet sopivasti sitten lentävät naapurin pellolle...

Keijunmekko on sitten hassu kasvi. Lehdet punertaa kilpaa kukkien kanssa ja muutenkin ulkomuoto alkaa olla kärsineen näköinen, mutta ei tietoakaan, että kukkiminen lakkaisi. Uutta nuppua lykkää tauotta.

Muitakin lämpimän syksyn omituisuuksia huomasin. Siperiankärhö, joka normaalisti tähän asti on kukkinut keväisin (tänä keväänä vain 2 kukkaa), kukkii nyt melko virkeästi.

Kuistillakaan ei näy mitään merkkejä syksyn etenemisestä. Lämpötila on öisin alle 10 astettakin toísinaan, mutta pelakuut ovat kuin uutta intoa saaneena aloittaneet vimmatun kukkimisen. Riippapelakuun kanssa olen vielä ihmeessä, sillä eihän se mahdu minnekään tuon kokoisena. Pakko varmaan leikata nyt eikä jättää kevääseen, kuten yleensä teen.

Kuistin toisellakaan puolella ei olla sen laiskempia. Miljoonakello on kuin verho ja kun pelakuut kasvattivat kunnolla korkeutta, ei ikkunasta juuri ulos näe.

Prinsessa seikkaili hetken kanssani ulkosalla, mutta pörröinen ulkomuoto kielii, ettei enää ole niin kovin lämmintä eikä kivaakaan. Pian tämän kuvan oton jälkeen hän pinkaisi rapuille ja tahtoi sisään...

Josta sitten jatkoi vahtimistani keittiön ikkunasta. Tällaista meillä on. Prinsessa pitää huolen, että pysyy lähettyvilläni tai ainakin pitää minut näköpiirissä mahdollisimman pitkään.

Ja juu, keittiön ikkunanpokat on menossa remonttiin.

Minä pidän lehtikaktuksista. Perjantaina näin tämän hurmaavan värisen kaktuksen marketin kukkakaupassa ja pakkohan se oli saada. Ei ollut kuulemma marraskuun- eikä joulukaktus vaan SYYSkaktus. Ei tässä kyllä perässä tahdo pysyä, sillä myyjä kertoi kaktuksien nimiä sellaisella vauhdilla, etten osasta ollut koskaan kuullutkaan. Tuon ruukun löysin halpahallin hyllystä. Oli niin kaunis, että mukaan lähti. Ja sopiikin sitten mielestäni todella hyvin tälle kaktukselle.

Maailmankirjat ovat vielä sen verran lisää sekaisin, että pääsiäiskaktukseni alkoi myös kukkia. 3 nuppua se innostui puskemaan ja mikäpäs siinä. Kaunis ja herkkä kukka, jota katselee kyllä mielikseen.