Kornein laulu, jonka maailmassa tiedän on tämä, joka alkaa sanoilla: "...erehdyin kerran luotasi pois lähtemään..." Sitten kun tämä hummeripoika palailee häntä koipien välissä yrittämään armaansa luo takaisin, niin poju näkeekin hautakiven ja laulaja värisyttää: "...hautas löysin mut kukkaset nauraneet ei..."

Voi ziisus! No. Ei siitä sen enempää.

Tuli vain mieleen, kun katselin amppelissaan roikkuvaa miljoonakelloa eilen illalla. Ei sitäkään enää paljoa naurata. Tuli talvi ja pakkanen ja nujersi sen viimeinkin. Nimittäin isänpäivänä se oli vielä ihan virkeä. Pakkasta oli ollut muutamana yönä ja aika vähän on viime aikoina ollut valoakin, mutta eipä näyttänyt haittaavan vielä silloin. Kuistihan on ihan eristämätön ja lämpötila vaihtelee ulkolämpötilan mukaan.

Nyt se ei enää jaksanut taistella kylmää vastaan. Pitäisi heittää se menemään. Ei vaan jotenkin raaskisi.

Tässä kuitenkin isänpäivän tilanne.

1076119.jpg

Puutarha nukkuu täyttä päätä ja ainoat elävät olennot ovat tiaiset ja muut talvilinnut, jotka tyhjentävät ison ruokinta-automaatin yhdessä päivässä. Suurin osa on talitiaisia, muutama sinitiainen on vasta eksynyt porukkaan. Lisäksi ruokinnalla käy viherpeippoja ja punatulkkuja. Yhden kerran oli porukoissa jopa peippouroskin ja toisena päivänä peipponaaras. Närhet yrittävät myös saada osansa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pienet pelkäävät sitä ja kun se humpsahtaa paikalle niin muu porukka lakoaa paikalta.

Mokomat roikaleet oppivat roikkumaan jopa pienissä talipalloissa ja pari talvea on koeteltu toistemme kekseliäisyyttä. Minä kehittelemällä jos jonkinlaista viritystä estämään niiden puuhia ja ne osoittamalla olevansa pulmien ratkojia. Tänä talvena en sitten talipalloja laita.

PS. Decoon on vielä pari paikkaa. Tännepäin ilmoittautumaan!