Blogi on elellyt hiljaisempaa elämää kuin minä itse. Aika on kulunut monenmoisessa tärkeässä ja vähemmän tärkeässä touhussa eikä ole joutanut päästämään mielikuvitustaan irti. On jäänyt valokuvaaminen ja kirjoittelu tosi vähälle. Illatkin pimenee niin aikaisin. Jälleen, kuten joka vuosi, on muutama kuukausi sellaista, että kun kotoa lähtee ja kotiin tulee, niin mitään et näe. Se miltä pihalla näyttää, näkee kerran viikossa, viikonloppuisin.

Syksyssä eniten haittaa pimeys. Musta maa ja tienpinta imee kaiken valon ja jos vielä sataa....silloin sitä hetkittäin toivoo, että työmatka voisi olla vähän lyhyempikin. Vaikka pitäisi sumareita päällä, niin silti tuntuu, että auton nokalla palaa suunnilleen pari kynttilää. Siinä sitä silmät kivistäen yrittää aavistaa, että onkohan tuolla puskassa hirvi vai tuolla. Muutaman kerran on pahan kerran säikähtänyt ihan omissa silmälaseissa häilähtävää varjoa. Hyvä ettei ole tullut lyötyä jarruja pohjaan.

Pari viikkoa sitten työmatkani varrella jouduin hetken odottelemaan liikennettä ohjailevan palomiehen takana. Puoli tuntia aikaisemmin hirvi oli hyökännyt tielle, mäjähtänyt auton tuulilasiin, josta oli lentänyt vastaantulevien kaistalle ja suoraan auton alle. Molemmat olivat lentäneet ojaan. Ei onneksi henkilövahinkoja, mutta hirvi kuoli siinä rytäkässä. Ja autot nyt olivat tietenkin pahan näköisiä.

Muualla Suomessa on sadellut lunta reilustikin, mutta meilläpäin on nähty muutama hassu hiutale tähän mennessä. Ei edes maata ole saatu valkoiseksi kertaakaan. Pienikin lumikerros valaisee uskomattoman paljon, joten toivon joulupukilta ennenaikaista lahjaa: parin sentin lumikerros kiitos.

Kotikukkaisrintaman kuulumisia. Pelakuitten muuttoliike sisätiloihin tapahtui vasta sunnuntaina. Kukkimisen loppumista ei ole vielä näkyvissä. Kaikissa on nuppuja ja uutta rehevää kasvua. Merkillistä. Nyt on marraskuu sentään! Todella pitkään ne myös pärjäsivät kuistilla. Kahdeksasta pelakuusta vain yhdellä oli paleltuneita lehtiä.

Nämä pistokkaat ovat olleet sisällä koko ajan. Vasemmalla puolella Ritva L:n lähettämä kirjavan pelakuun oksa. Hassu ilmiö tuossa kukassa. Sen pitäisi olla kirjavakukkainen, mutta tuossa kukkatertussa vain yhdessä on kirjavuutta. Samoin on myös tuossa oikeanpuoleisessa. Emokasvi on oikeaoppisesti kirjava, jälkikasvu sooloilee omia kuvioitaan. Lieneekö syynä vesikasvatus, jossa molemmat vielä ovat.

1039963.jpg

Maudi elää ja voi hyvin. Se kuivatti ensimmäisen päänsä pois. Ei hullumman näköinen ruskeanakaan, tuo Maudi.

1039970.jpg

Lisäksi yhdestä lehtiruusukkeesta alkaa työntyä ulos uusi kukkavana. Maudista on siis iloa vielä pitkään. Maudin taustalla häämöttää vasemmalla puolella vähän liian isoksi kasvanut valkoinen piikkikruunu. Minua jostain syystä surettaa kasvien typistely ja nipistely ja ne kasvavatkin kummallisen näköisiksi. Tänä vuonna en latvonut (itseasiassa en ollut varma pitikö latvoa vai ei) mustanmerenruusuja eli torpankukkia ja niistä tuli amppeliin sopivia. Ei yhtään hullumman näköisiä itseasiassa.

Piikkikruunu on kukka, josta tykkään myös paljon. Kun on jo tuo valkoinen, niin hankin myös punaisen. Se on vielä pieni ja sievä, mutta pakko sitä kai on laittaa sakset heilumaan. Valkoinen joutuu jo nyökistämään niskojaan tuolla kukkahyllyssä tosi nöyräksi. Tämä sen sijaan saa vielä kasvaa jonkun aikaa ihan vapaasti.

1039985.jpg

Lopuksi vielä kauneutta kasvista, jossa ei yleensä kukkia ole. Tämä on vuoripalmun lehti.

1040012.jpg