Joulu kuopataan sunnuntaina. Ennenvanhaan se kesti Nuuttiin, mutta nykyajan kiireiset immeiset eivät jaksa enää yhtä juhlaa juhlia kauaa. Minulla seisoo kuusi vielä täydessä kukoistuksessa "alttarillaan", hyasinttiasetelmat jököttävät tonttujen keskellä, tosin kukka on muuttunut kuivakukaksi.

Koska nuuttipukit eivät kuitenkaan enää kulje karkottamassa joulua, minäkin raksin joulun sunnuntaina varastoon. Tietyllä tavalla se tuntuu mukavalta, sillä onhan se sen merkki, että kevättä ja valoa kohti mennään.

Mitä sitten on sanottavaa tästä joulusta ja uudesta vuodesta? Hmmm....katsotaanpa.

Koska olin kotona, sain järjestettyä jouluni juuri haluamallani tavalla. Jouluruokien suhteen väljensin ruokavalioni käsittämään aika paljon hiilihydraatteja. Ja sen huomasi vatsakin. Ja mahamakkarat.

Aaton polttouhrikohtausta lukuunottamatta koko jouluntienoo sujui leppoisissa ja rauhallisissa merkeissä. Kissit olivat iloisia läsnäolostani ja mahdollisuudesta päästä nukkumaan koko päiväksi sänkyyni, joko peiton alle tai päälle. Muhviprinsessa kaivautuu joskus päiväpeiton alle, Raitapaita ei, vaan se nukkuu peiton päällä. Kun olen töissä, kissojen valtakunta on keittiö ja muiden huoneiden ovet ovat suljetut. Äkisti yllättävien oksennuskohtauksien jäljet kun helpompi siivota keittiöstä kuin esim. sohvalta tai sängystä. Tämän sinivihreän keittiön maton päältä ne laatat useimmiten löytyvät. Muhvi on itseasiassa aika viisas, sillä kun sitä alkaa ellottaa, se juoksee hiekkalaatikkoon oksentamaan e030.gif

1182559.jpg

Välipäivät kuluivat työssä ja uuden vuoden vaihtumista juhlittiin velipojan perheen luona. Veljenpojan ulkomaalainen vaimo kokkasi ihania ruokia, maisteltiin hyvää viintä ja poltettiin sädetikkuja. Naapurit ampuivat raketteja sen minkä kerkesivät, mutta me ei otettu riskejä. Suojalaseista huolimatta tänäkin vuonna sattui silmävammoja ja muita vammautumisia. Onko tälläinen riskinotto kannattavaa pelkän huvin takia? Minun mielestä ei.

Uudenvuoden päivänä alkoi sellainen vatsanvääntely, että oksat pois. Ne ihanat ruoat sisälsivät myös paljon hiilihydraatteja, joihin minun mahani ei ollut enää tottunut, kun koko viime vuosi meni low carbilla. Suolisto täyttyi kaasulla, kipeytyi ja minä olin pullea ja turvoksissa kuin puhaltunut sammakko. Ei todellakaan mikään hauska olotila. Siihen samaan syssyyn tuli sitten vielä ne minun kohdalla harvemmiksi käyneet "naistenvaivat" ja ne olivat tällä kertaa 100*pahemmat kuin koskaan. Syytän joulukuussa nautittuja hiilihydraatteja myös tästä, koska viime vuonna ei ollut mitään oireita.

Alavatsaa pullisti, kouristeli ja väänteli, se oli suorastaan kosketusarka ja tuntui kaiken kaikkiaan kuin se olisi menossa non-stoppina lihamyllyn lävitse, turvotus kivisti ja ahdisti ja päätä särki jumiutuneiden niskojen takia. Kaiken lisäksi sain kokea senkin ihmeen, että elohiiri voi tulla myös peräsuoleen. Ihan totta, en sitä hikkaamista muuksi voinut tulkita. Se ei onneksi sattunut, mutta otti päähän, koska se häiritsi mm. nukahtamista.

Kun eilen illalla yritin rentoutua kuumavesipullo vatsan päällä, mietin, että mihin kohtaan minua ei koske. Löysin vasemman kyynärpään, vasemman polven ja korvalehdet. Löytyipä edes jotain ilonaihetta.

Tänä aamuna, hallelujaa, vatsan turvotus on poissa ja muutkin alavatsakivut. Suoliston kuntoutti pellavansiemenlima ja särkylääkkeillähän muut kivut saa nujerrettua. Meni vain aika pitkään, ennen kuin tropit alkoivat purra.

Summasummarum: En enää IKINÄ syö hiilihydraatteja tuossa määrin. On ilmiselvää, että minä voin paremmin, kun pidän hiilihydraattitasoni n. 50 gr/vrk. Kun tätä noudatin, niin koko viime vuonna minun ei tarvinnut kärsiä vatsavaivoista, kaasuista, nipistyksistä eikä mistään muustakaan epämääräisestä. Ei turvotuksia, ei nesteenkeräytymistä. Naistenvaivat olivat tuntematon käsite. Lisäksi mahamakkarat pysyivät kurissa ihan itsekseen.

Tänä vuonna kuitenkin lupaukseni mukaisesti aion liikkua enemmän. Sääkin on tällä hetkellä mitä parhain: ihana auringonpaiste, valkea huurre peittää tienoot ja on sopivasti pakkasta. Talvi taitaa vihdoin tulla.

1182617.jpg