Täällä taas, arjessa ja aherruksessa. Seuraava loma on vasta huhtikuun viimeisellä viikolla ja se onkin vasta ihanaa loma-aikaa se! Luulen, että haravanvarteen pääsee jo ihan tosimielellä kiinni, jollei jo aikaisemminkin. Minä sitten tykkään noista alkukevään ja -kesän lomista kaikkein eniten. Kesäkuussa pidän tänä vuonnakin osan. Heinäkuussa en pidä lomaa ollenkaan, sillä se on kaikkein ruuhkaisin kuukausi meneepä sitten minne tahansa. Elokuun puolivälin jälkeen voi taas lomailla, juustokuutamoyöt ovat myös ihania. Voi vaikka hakea elämäänsä hiukan jännitystä ja ekstremeä menemällä seisomaan iltapimeässä ulkovalon alle valkoisessa t-paidassa. Lepakot lentävät niin läheltä ohi, että ilmavirta huiskauttaa hiuksia. Näin ainakin viime elokuussa.

Mammankulta kaipaili viimeksi verrokkikuvia vanhan ja uuden kameran välillä. Otin siis tulesta kuvia pokkarilla ja siitä tuli tällainen. Onhan siinä leimua ja hehkua, vähän liikaakin. Kamera yrittää valottaa keskimääräisesti ja minusta kaikki menee silloin tuossa yli.

1323288.jpg

Ja tässä uudella kameralla otettu kuva tulesta.

1323289.jpg

Uudella kameralla saa jännittäviä tulikuvia.

1323296.jpg

Kunhan kevät tästä kunnolla lähtee käyntiin ja luonto herää, pääsee uusi kamera tositoimeen. Kevät tuntuu nyt niin vahvalta, että koko ajan pitää muistuttaa itseään, että nyt on VASTA helmikuu.

Kävin viikonloppuna Helsingissä ja lauantai oli siellä ihanan aurinkoinen ja lämmin. Kun luntakaan ei ollut maassa, niin oli vaikea uskoa, että helmikuuta eletään eikä huhtikuun loppua. Siltä se nimittäin tuntui: huhtikuun viimeisille päiville leutoine tuulineen ja lämmittävine aurinkoineen. Kotia kohti ajaessa näin kevään ensimmäiset motoristitkin tien päällä!

Lämpimän sään huomaa helposti myös vaikuttavan myös lintulaudan elämään. Ruokaa tuntuu kyllä menevän, mutta vilske ja huiske on pakkaspäiviin verrattuna kovin laimeaa. Eilen, kun lunta tuli taivaan täydeltä ja aamulla oli pakkastakin seitsemisen astetta, ruokailijoita riitti tungokseen asti. Oli talitiaisia, keltasirkkuja, viherpeippoja, varpuspariskunta, punatulkkuja ja iso parvi urpiaisia. Sinitiaiset tuntuvat kiertelevän enemmän. Päivästä saattaa mennä monta tuntia ennenkuin sinitiaiset ilmestyvät.

Ruokapöydän päässä on  kissojen lempipaikka. Siinä on hyvä päivystää mitä omalla ja naapurinkin pihalla tapahtuu. Usein aamusella Raitapaita on silmä tarkkana tähyilemässä naapurin puolelle. Tässä kuitenkin torkutaan ja odotetaan mielenkiintoisempaa nähtävää kuin pari tiaista.

1323340.jpg

Joulustakin on kulunut jo 2 kuukautta. Todella hirmuista on tämä ajan kulku. Se suorastaan rynnistää. Miten tässä enää kerkiää itse mukaan, kun tuntuu koko ajan tunnit loppuvan vuorokaudesta kesken ja päivät viikosta? Mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin aika menee ja sen hitaammin itse ehtii siihen mukaan. Apua! Maailma seis, tahdon ulos!!

Hohhoijaa. Vetäkää syvään henkeä ja istahtakaa alas. Ei ole aihetta hyperventilaatioon. Mikä on elämän tarkoitus? No ELÄÄ!! Ei aika lopu kesken, sitä on ihan riittävästi. Siispä nauttikaa nyt, edes jostain pikkuasiasta. Nauttikaa nyt, eikä huomenna. Jokaisen elinpiiri on täynnä nautintoja, ne pitää vain hoksata. Kuten tämän hehkuvan keltaisen tulppaanin sydän. Eikö se olekin kaunis?

1323403.jpg