Koruntekoharrastukseni uhkaa paisua mittoihin, jota en kohta hallitse. Silmät ahmivat nettikataloogeista hehkuvia kivihelmiä, hohtavia viljelyhelmiä, kiilteleviä strasseja....kaikkea haluaisi, mutta...mihin niiden kaikkien korujen kanssa oikein joutuu? Minä en periaatteessa oikeastaan ole mikään helyihminen. Kaulassani on yleensä joku yksinkertainen hopeaketjussa oleva riipus, sormessa yksi melkein sileä sormus ja korvassakin on vain yksi ylimääräinen reikä. Ranteeseen olen hankkinut pari korua mm. Junipalta.

No, ainahan näitä teoksia voi antaa muille. Kuten tämänkin. Isot helmet ovat karneoleja, pienet tummat granaatteja, lisukkeena muutama kristallibicone. Ystävättäreni synttärit olivat sopivasti hollilla ja tämä sai hänen luotaan uuden, ihastuneen kodin.

1328203.jpg

Itselleni tein näistä viljellyistä helmistä rannekorun, joka on tehty "kuminauhaan" ja on siten helppo pujottaa käden läpi. Kuminauha on lainausmerkeissä, koska nauha on läpinäkyvää, jotain muovia, joka venyy ja venyy, mutta ei mene poikki.

Soikeat helmet on värjätty,  mutta vaaleat ovat luonnonvärisiä.

1328215.jpg

Iltojen piteneminen eli valoisan ajan lisääntyminen vaikuttaa jo. Eilen oli pakko rientää kotiin pukemaan ulkoiluvaatteet päälle, koska valo oli hieno. Pilvistyminen tietysti pilasi sen parhaimman valon, ennenkuin kerkisin ulos, mutta annoin silti kameran raksuttaa. Monen myrskytuulisen päivän jälkeen oli ihanaa seistä keskellä hiljaisuutta, jota kylläkin halkoivat naapurista kuuluvien lasten vihlovat kiljaisut, mutta silti.

Taivaalla alkoivat sävyt tummeta ja samaan aikaan alkoi varpuspöllö "huhuilla". Sen viheltely muistuttaa punatulkun alakuloista huikkausta. Ääni kantaa korkeintaan kilometrin, mutta tämä pöllö oli selvästi lähempänä.

1328243.jpg

Talventörröttäjä salamavalolla ja photoshoppailulla sävyjä lisää.

1328249.jpg

"Mjauu...tahdon sisään...varpaita paleltaa!" Ilta oli niin hämärä, että kuvat alkoi mennä rakeiseksi. Joten niinpä me menimme sisään.

1328344.jpg

Sitte vielä kylppärinikkunataidetta. Joo, kyllä, tiedän. Eihän tuollaista vesimäärää saisi ikkunaan kertyä, jotain on silloin pielessä. Sisäpokan tiiviste pitää uusia. Mutta. Enhän silloin saisi tällaisia kuvia. Istuessani posliinisella valtaistuimellani, ikkunassa peilautuvat vesipisarat, pakkasilla pitsinen huurre, osuu kiehtovassa kulmassa silmääni ja olen "polttanut filmiä" tuohon näkymään enemmän kuin moneen muuhun  kohteeseen.

1328263.jpg

Tuo tumma viiva jokaisessa vesipisarassa on taustalta pisaraan peilautuva metsänreuna, ylösalaisin vieläpä! Päivä oli niin harmaa, ettei tarvinnut näitä kuvia edes muuttaa mustavalkeiksi, ainoastaan kontrastia lisätä.

1328327.jpg