Maaliskuu on tosiaan ensimmäinen kevätkuukausi. Kevään tuntu unohtui, kun alkukuu oli niin kylmä, pakkasta täälläkin parhaimmillaan -18 ja lunta tuli pyryttämällä puoli metriä lisää. Nyt suuri osa siitä on jo isoina vesilammikoina roiskumassa jalankulkijoiden päälle.

Kevään merkit lisääntyvät päivä päivältä kovaa vauhtia. Työmatkalla tänä aamuna ohitin tien laidassa pönöttävän koppelon. Siinä se kaula ojossa tarkkaili, josko selviää peltihirmusta vain ihan olemalla paikallaan. Minulla olisi sopivasti ollut kamerakin mukana, mutta koska olin jo myöhässä (liukuva työaika, ei siis oikeasti myöhässä, mutta oma tunne) en malttanut kääntyä ympäri ja alkaa sohia putkea ulos ikkunasta, jolloin lintu olisi viimeistään pärähtänyt pakoon. Tuumasin, että tyhjän saa tekemättäkin. Yleensä ukkometso itse tepastelee tiellä keväisin ja ehkäpä sekin vielä joku aamu odottaa minua tien syrjässä.

Pari kilometriä ajettuani oikealta puoleltani liukui näkyviin sulavasti lentävä yksinäinen joutsen. Koska sillä  hetkellä pohjoinen oli oikealla puolellani, joutsen oli varmaankin palaamassa etelämmäksi suliin vesiin tarkastettuaan pesimäjärvensä tilanteen. Todella aikaisin on joutsen meidän korkeuksilla liikkeellä, sillä täällä on lunta paikoittain ihan reilusti polveen asti.

Kevään merkkinä voi pitää varistakin, joka lensi eilen joku möykky nokassaan peltoaukeiden yllä. Meillä päin kun varis on muuttolintu, joita ei talvella näe sen enempää kuin harakoitakaan.

Tähän saumaan sopiikin siis erittäin hyvin tämä runo, jonka opin jo koulussa ammoin.

Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä-
kesä tulee, ihanaa.
(Lauri Viita)

Viidan ajoista on kuitenkin jotain muuttunut. Lantajuovaa järven jäällä ei enää näe. Jäitä kun ei juurikaan ole ja tiukat ympäristösäädökset kieltävät lannan joutumisen vesiin. Eilen ei ollut edes räntäseulaa seudun päällä. Oli ihana autereinen auringonpaiste, valo, jossa oli outo ja omituinen kesän tuntu. Piti pakosti lähteä ulkoiluttamaan itseä ja kameraa. Valon ja muotojen leikki vaihtui nopeasti ja siinä piti itsekin olla nopea. Iltaruskon oranssi hiipui kuulaaksi kevätyöksi. Tyynessä illanhämyssä oli kevään tuoksu: sulavan lumen ja paljastuvan maan kostean täyteläinen tuoksu. Auringon laskiessa oli aivan hiljaista. Tuntui kuin maailmassa ei olisi ollut ketään muita kuin minä ja muutama varpuspöllö, jotka aloittivat viheltelynsä ruskon hiipuessa taivaalla.

1368040.jpg

 

1368109.jpg

Ihmisen ja luonnon muovaamia värejä ja muotoja.

1368073.jpg

"Illaksi kotiin"

1368074.jpg

Tämä on ihan ensimmäinen kuukuvani, jossa olen saanut näyviin kuun pinnan kraatterit. Zoomasin pisimmällä putkella äärimmilleen, jossa ei vielä näkynyt kuusta kuitenkaan kuin pieni sirppi kuva-alan keskellä. Vasta kun suurensin kuvaa photoshopissa, kraatterit ilmestyivät. Toivottavasti seuraavan täyden kuun aikaan on selkeää. Seison putkineni takuuvarmasti pihalla passissa.

Merkkipäiväkukkien hiivuttua oli tietenkin saatava uusi tulppaanikimppu. Ostin 10 valkoista, joissa oli seassa tällaisia hennosti viiruisiakin. Nämä ovat hiukan kerrottuja, joten kukan auetessa avautuu samalla ihana, kaunis näkymä.

1368149.jpg