Vietin tiistaista torstaihin 3 mukavaa päivää Forssan lähistöllä sijaitsevassa Eerikkilän urheiluopistolla koulutuksessa. En missään urheilukoulutuksessa sentään, vaan ihan oman työpaikkani luottamustehtävien merkeissä.

Suomessa on todennäköisesti aivan mahdoton määrä upeita ja hienoja paikkoja, joista ei vain tiedä. Näin pohdiskelimme opiskelukavereiden kanssa patikoidessamme tiistai-iltasella Hämeen luontokeskukseen. Saimme tietoa Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoista, jotka sijaitsevat 1000 v. vanhan Hämeen Härkätien tuntumassa. Olin etukäteen toivonut, että ehtisin patikoida myös varsinaisessa kansallispuistossa, mutta koulutusaikataulu oli tiukka ja päivät pitkiä, joten eipä sitä sitten ehtinyt.

Sen verran kerkisin kameraa ulkoiluttaa, että sain kortille n. 300 kuvaa, joista tässä esittelen muutaman.

Patikoijat matkalla luontokeskukseen. Minun luontoerakkoluonteeni ei oikein soveltunut tällaiseen, siksipä pikkuhiljaa jättäydyin kokoajan yhä enemmän taakse. Pian tuosta jonosta ei näkynyt kuin pilkahduksia puiden lomasta.

Iltapäivän kirkas aurinko kimmeltää Ruostejärvellä  luontokeskuksen rannalla.

Kalalokki hautoo. Ei tuossa tarvitse kovinkaan isoja laineita tulla, kun pesä lähtee kellumaan. Tosin pesä oli viisaasti sijoitettu suojan eli rannan puolelle. Eli eipä tuo lokki taida niin tyhmä ollakaan.

Three Amigos. Lieneekö niitä poikamieskuikkia, jotka hengailee koko kesän ympäri järveä muita kiusaamassa... Taustalla selkälokkeja. Tuolla pikkusaarella tapahtui mielenkiintoinen episodi, kun selkälokit yrittivät hätistellä joutsenparin pois saarelta.

Kuva on rakeinen, koska tämä tapahtui aika kaukana eikä minulla ole kunnon teleä. Selkälokit tekivät useita syöksyjä joutsenpariskunnan tämän osapuolen kimppuun. Rähinä oli kova ja syöksyilyt päin joutsenta vauhdikkaita, mutta joutsen ei lähtenyt minnekään. Selkälokki pesii pienissä saarissa, joten olisikohan joutsenet olleet lokkien mielestä liian lähellä heidän pesiään.

Selkälokki ei ole kovin yleinen Suomessa. Pesiviä pareja on n. 7000, joista 2/3 pesii saaristomerellä.

Lumpeenlehdet rauhallisesti syvässä sinisyydessä.

Räpyläjalat eivät estä oksalla seisomista.

Miniufoja? Ei, vaan surviaissääskien iltatanssi laskevaa aurinkoa vasten.

Västäräkki puussa.

Satojen patikoijien jalat ovat kalunneet maan paljaaksi ja puiden juuret jäävät yhä korkeammalle.

Ainakin tälle alueelle tulee hyvä mustikkasato, jos vain pölyttäjiä riittää eikä yöpakkasia tule.

Silkkiä? Ei, vaan veden ja valon leikkiä.

Suomen luonto on niin kaunis.