Kyllä se on kesä nyt. Vaikka ensimmäinen räystäspääsky kävi jo 30.4. piipahtamassa pihalla, niin vasta eilen haarapääskyt jäivät kiertelemään pihan ylle ja pujahtivat jo latoonkin pesiään tutkimaan. Hyvä on heidän nyt ladon katto-orsilla pesiä, kun on uusi katto pään päällä.
Hirveesti tuommoinenkin projekti tuottaa jätettä: naulaista lautaa, kattohuovan riekaleita, päreitä, tupakantumppeja , puupalikoita ja tyhjiä naulalaatikoita. Niitä siivoilin viikonloppuna oikein urakalla ja sainkin pihan puhtaaksi. Nuo tupakantumpit minua kaikkein eniten ottaa aivoon. Timpuri ei polttanut, mutta hänen apumiehensä kiskoi kuin korsteeni. Tumppi näytti pudonneen sormista juuri siihen missä natsa loppui eikä tyhjien askien kanssakaan kursailtu. Nekin oli viskottu mihin sattui. Muutenkin tuo heppu oli tavoiltaan aika "sikanen" eli sottainen. Enpä kestäisi tuollaista sotkupekkaa kotonani sekuntiakaan.
Kaunis ja lämmin päivä oli riivatun tuulinen. Pistin ruukkuliljani ulkoilemaan. Muistini alkaa mättää todenteolla. Muistin, että nämä olisivat olleet mansikanpunaiset. Ovatkin oranssinpunaisia. Katsokaa noita varsia. Ne ovat vain reilun 10 sentin pituiset. Lieneekö liljanvarsien maailmanennätys lyhyydessä...
Parin tunnin päästä tästä hetkestä piti pelastaa kukkaparat jo sisälle. Ankara tuuli oli rusikoinut suuret terälehdet monille mutkille ja vekeille
Liljan sisin olemus on kuitenkin herkkä. Heteiden varjot heijastuvat kauniisti oranssiin pintaan.
Piha on kokenut melkoisen mylleryksen kauttaaltaan. B-sys antoi vuosia sitten muutaman pikkusydämen, jotka ovatkin tyytyväisenä kasvaneet melko heinittyneessä penkissä. Tänä vuonna kaivoin ne ylös ja istutin uudelleen. Hyvin näyttävät selvinneen siirrosta.
Minä tykkään rappioromantiikasta, villiintyneistä ja luonnontilaisista puutarhoista. En tykkää typistellä enkä nipistellä kasveja kovinkaan paljon enkä haluaisi puuttua liikaa pihan elämänmenoon. Mutta nyt sitten menin ja tein pienen japanilaisen yksityiskohdan pihalle. Hyvää tässä on se, että tässä ei tarvi rusikoida eikä runnoa ja väännellä mitään kasvia a´la bonsai. Harmaantunut puu on läheiseltä turvesuolta, josta löytyy vaikka minkälaista hakoa, jos vain jaksaisi kantaa. Kivet, joista tein puron kulkemaan kallion yli, ovat suurimmaksi osaksi Taipalsaaresta Suur-Saimaan rannalta. Karuun kivikkoon sopiva Honkkarin alesta ostamani kissankäpälä leviää ja viihtyy ja samoin näyttää tekevän alppitähti.
Omalla kohdallani äitienpäivää vietettiin jo viikko sitten. Mammankulta lahjoitti minulle tämmöisen ihanan muhkean kukka-asetelman. Ruukku on kaunis ja siihen on istutettu 2 pelakuuta.
Tämä kukkapenkin pätkä näyttää olevan oikea yllätysten penkki. Noiden narsissien lisäksi sieltä tuuppaa esille kymmenkunta tiikerililjan alkua, pari tuntematonta liljaa (nuo pienen palmun näköiset), lisää narsisseja tunkee mullasta myös. Kylvin siihen viime kesänä malvaa ja sormustinkukkaa ja nyt olen katsellut sillä silmällä noita taimia, että ne taitavat olla juuri niitä. Lisäksi siskolta saatu ritarinkannus on aloittanut vankan kasvun tuossa keskellä. Toinen ritarinkannus kasvaa lammen rannalla ja yhtä vankasti on aloittanut sekin.
Vasta kylvetty pelto houkuttelee lähijärven kalalokkipariskunnan ruokailemaan. Kalalokin tunnistaa harmaalokista "kiltimmästä" ilmeestä. Harmaalokin silmä on keltainen ja kalalokin tumma.
Tässä silmäillään mihin sitä laskeutuisi.
Jospa tästä kohtaa löytyisi evästä. Tämä puolisko oli liikekannalla melkein koko ajan. Lehahteli paikasta toiseen ja taapersi pitkiä lenkkejä ympäri peltoa. Pariskunnan toinen osapuoli pysytteli pellon toisessa päässä koko ajan.
Viimein paparatsin läsnäolo oli kalakaijalle liikaa ja se liihotteli kumppaninsa luokse.
Ballerina, kallonpotkuttaja, liinapeippo, kyntäjäinen, motti, pisikitti, riukuhäntä, vess´trikka.....
Muhvi alkaa uskoa, että ulkona voi jälleen olla. Nyt on hyvä aloittaa vaanimiset puskassa. Eihän täältä minua kukaan huomaa, eihän?
Kutsuitko minua?
Kevätillan herkkää taikaa.
Kommentit