Lieneekö kukaan vielä näin romanttisella tavalla verrannut ruusunkukkaa? Minun oli pakko, sillä en eläissäni ole nähnyt näin valtavia kukkia mitä Peace nyt lykkää. Kaikki hankkimani ruusunjuurakot ovat täyttäneet odotukseni moninkertaisesti ja vaikka ne kaikki eivät talvesta selviäisikään, niin kaiken rahan arvoisia ne ovat olleet jo tänä kesänä.

1777747.jpg

Otinpa ihan tulitikkuaskin vertailtavaksi.

 

Muutkin ruusut punnertavat kukkaa innolla.

1777762.jpg

Pernilla Poulsen.

 

1777766.jpg

Rosa Gaulard.

Nina Weibull -juurakkoja tuli pakkauksessa 3 kpl. Ne kasvoivat alkukesän aika hissukseen, hankkivat hirveästi kirvoja, joita myrkytin ja ne näyttivät vähän siltä, että tuleeko koko ruusuista mitään. Mutta nyt parin kolmen viime aikana ne ovat ryöpsähtäneet kokoa ja näköä ja jokaisessa on useampi nuppu. Kiva!

1777783.jpg

Tässä kalikka-aitauksessa on tänä kesänä pelkästään ns. kertakäyttökukkia. Samettikukkaa, petuniaa, orvokkia.

 

1777795.jpg

Onneksi kukkien paras loisto alkaa olla käsillä, sillä vajaan parin viikon päästä on mummonmussukan nimijuhlat meillä ja on mukava, että pihalla on kaunista ja vihreää. Etualan petuniat jurottivat istutuksen jälkeen yllättävän pitkään aukaisematta yhtään nuppua. Nyt ne alkavat olla parhaimmillaan. Keskellä on hajuhernettä ja rusakon runtelema keijunmekko, joka on onneksi nopeakasvuinen ja näyttää jo ihan hyvältä.

 

1777810.jpg

Keväällä hankkimani kuunliljat alkavat kukkia myös!

 

1777815.jpg

Olen niiiiiiin tyytyväinen, että sain muutoksen aikaiseksi tähän etupihan näkymään. Ja tykkään hirveesti noista uusista kaluisteistakin s020.gif

 

1777834.jpg

Misset on nauttineet elostaan täysin tassuin. Auringon lämmittämällä portaalla on mukava löhötä ja vaikka istuksiakin. Raitapaitakin uskaltautuu jälleen rapuille. Rassu sai harjanvarresta päähänsä viime sunnuntaina. Poika makasi rapulla tuossa samassa kohtaa missä se kuvassa istuu. Siivosin verantaa ja tönäisin ovenpielessä nojallaan ollutta katuluutaa, joka kaatui ja paukahti suoraan pojan kalloon.

Poika ampaisi portailta kuin jänis makuulta (tässä tapauksessa kylläkin kissa), aivan kuin nuoruutensa päivinä ja jäi turvallisen matkan päähän pöilistelemään, että mikä hitto se oli. Koska hän ei enää kuule juuri mitään, rauhoitteleva puhe oli turhaa. Otin pojan syliin ja vein sisälle, jossa se katosi sängyn alle pariksi tunniksi. Pari päivää se arasteli rapuille menoa, mutta onneksi on jo unohtanut koko välikohtauksen. Toivottavasti siitä kolauksesta ei tullut hirveä päänsärky....