...josko huomenna tulis pouta? Viikko sitten vietettiin nimijuhlia aivan erilaisessa säässä. Vaikka pari sadekuuroa ehtikin tulla päivän mittaan, aurinko kuitenkin paistoi kuumasti ja salli vieraiden istuksia pihalla, aivan kuten olin toivonutkin. Uskonnottomista juhlistakin saa juhlalliset ja kauniit, kun keksii vähän seremonioita. Tässä pari vinkkiä, joita saa vapaasti kopioida.

Nimen julistuksen teki pojun äiti. Minä tekstasin nimen siististi siniselle kartongille, joka oli suljettu kirjekuoreen. Äiti avasi juhlallisesti kirjekuoren, joka tuntui vieraista olevan hyvin jännittävää. Samalla kun nimi lausuttiin nimikortti laitettiin pöydälle, josta kirjoitusasu oli kaikkien nähtävissä.

Sen jälkeen isomama (eli minä) pisti vieraat kirjoittamaan pienelle paperilapulle mitä he kukin toivovat lapselle hänen tulevaisuudessaan. Sen jälkeen jaoin jokaiselle euron. Jokainen vieras luki kirjoituksensa ja talletti toivomuksen säästöpossuun euron mukana ja pisti toivomuspaperin lasikulhoon. Näin lapselle oli samalla avattu "talletustili" ja laput jäävät muistoksi tilaisuudesta. (Olisin halunnut uusia, vastapainettuja ja käyttämättömiä euroja, mutta niitä ei pankista saanut. Olisi pitänyt tilata Suomen Pankista, joten otin sitten käytettyjä euroja, jotka pesin kynsiharjalla. Ideana oli, että rahan mukana mennyt toivomus olisi ensimmäinen, kun tuota rahaa käytettiin. Pesemällä rahan pesin pois kaikki ajatukset mitä tuota rahaa käytettäessä oli aikaisemmin ollut.)

Vaikka juhlien järjestäminen oli rankka pieti ja olin ihan naatti pari päivää sen jälkeen, oli aivan ihanaa nähdä kaikki lähisukulaiset yhtä aikaa koossa. Kuvia räpsittiinkin ahkerasti, tämä tilanne ei varmasti ihan pian toistu.

Mutta nyt. Sataa lotisee ja märkää on. Nurmikon latvat pyyhkii kohta polvia...no ehkä vähän liiottelen, joo. Mutta silti. Pihan hoito kärsii ja minä sen mukana. Viime viikolla oli poutapäiviä, mutta mitäs kun joutuu istumaan päivät pitkät sisällä niin illalla on ihan turha kaivaa leikkuria, koska iltakaste kastelee ruohon läpikotaisin tai sitten koko päivän poudan jälkeen tulee yks musta pilvi ja rojauttaa veden pihalle kuin joku viskaisi ämpäristä. Mulla on sekä käsi- että sähkökäyttönen leikkuri eikä kummallakaan ole mitään asiaa märälle nurmelle.  

Lauantaina oli sen verran satamatta, että aamupäivällä menin tutkimaan kanttarelli- ja vattusatoa lähimetsään. Vattuja onkin hirmuiset määrät tänä vuonna! Poimin viitisen litraa ja vielä jäi sekä kypsiä että raakileita vaikka kuinka paljon. Samoin minun surkea kanttarellinenäni vainusi tuota keltaista herkkua parin litran verran. Tein niistä oivan kermamuhennoksen, jonka söin rapeiksi paistetun pekonin kera. Ah namskis!!

1832010.jpg

Puutarhamarjat odottavat myös ottajaansa ja olisihan niitä jo ollutkin. Rastaat pistivät poskeensa valkoherukat, joiden peittäminen jäi puutteelliseksi. Mitkään cd-levyt tai muut killuttimet eivät tänä vuonna auttaneet. Huuhkajapatsaskin meni vitsiksi, hyvä etteivät sen pään päällä istuneet.

Onneksi vävy keräsi osan valko- ja mustaherukoista, ettei ihan räksille mennyt kaikki. Punaherukat peitin harsolla, koska verkkoa viritellessä huomasin verkonsilmien repivän marjoja irti poks poks, kun vähänkään verkkoa liikautti.  Niin ahneita linnut olivat puutarhamarjoille, kun eivät päässeet punaherukoiden kimppuun, alkoi kelvata jo mustaherukatkin, jotka yleensä saavat olla rauhassa. Nyt liikenne pensaiden tienoilla on jo hiljentynyt. Ensi viikolla on lomaviikko ja sitten pistän maijan tulille.

Sunnuntaina keskityin rentoutumiseen. Katselin kisoja ja kudoin ja tein pari korua. Korupakissa odotti insipiraatiota mm. 4 kivinauhaa. Onnistuin löytämään edullisia, mutta tosi kauniita kiviä: savukvartsiovaaleja, turmaliiniovaaleja, biotiittikolikoita ja sodaliittisuorakaiteita. Varsinkin biotiitit ja sodaliitit saivat näppini syyhyämään. Biotiiteista tein hopeahelmien kanssa yksinkertaisen korun vaijeriin.

1832098.jpg 

Biotiitti on vähän samantyyppinen välkehtivä kivi kuin spektroliitti, mutta välke ja värit ovat syvemmällä kivessä, kun spektroliitissä sitä on eniten pintakivessä. Biotiitin välke on hillittyä ja vihreänsävyistä, kuvassa sitä näkyy joissakin kivissä. Kaulakorun kiemurainen korupiikki on valmiina ostettu.

1832133.jpg

Sodaliiteista halusin tehdä yhtenäisen korun ilman lukkoa niinpä pujotin kivet kaksinkertaiseen opelonjoustonauhaan, jota venytyskokeessa en ole saanut katkeamaan, mutta kylläkin venymään tolkuttoman pitkäksi. Kaulakorussa on lisäksi pyöreitä sodaliittihelmiä sekä hopeahelmiä. Nämä korut on just passelit farkkujen kanssa.

Kauan sitten tilaamani hopeaputket muotoutuivat myös rannekoruksi, jonka olin nähnyt "näyssä" jo aikoja sitten. Väleissä makeanvedenhelminugetteja.

1832158.jpg

Malli käy myös kaulakoruun olematta silti liian raskas.

Olo on vähän haikea, sillä nuori perhe lähti matkoille vävyn kotitanhuville. Mammankulta on soittanut pari kertaa ja kaikki on mennyt hyvin. Vauva on voinut hyvin ja vävykin on tietysti ollut iloinen päästessään pitkästä aikaa kotiseudulle, mutta pientä suomalaistumista on jo hänessä havaittavissa. Amerikkalaisten kovaääninen ja yhtäaikainen pajatus ei enää kuulosta kivalta, samoín ihmismäärä ja tungos tuntuu kuulemma ahdistavalta. Niin sitä pitää! Erakoituminen on lähtenyt siis hyvin käyntiin! m020.gif

Niin..ja se vauvan nimi? Se on:  Alex Kristian.