Tärkein ensin: Sain rahani takaisin niistä saablarin pöläreistä. Tässäkin tapauksessa tiukka päättäväisyys vei perille. Meinasivat ensin vain vaihtaa ehjiin, mutta kieltäydyin ottamasta mokomaa roinaa enää. Nih.

Minulla on huono omatunto. Olen lyönyt laimin orkideaperhettäni ja pihakasvattejani. En kerkiä enää seurustelemaan Maudin ja kumppaneiden kanssa ollenkaan. Ainoa huomionosoitus on iltainen suihkuttelu, jolla kostutan orkideoiden juuret ja vuoripalmun lehdet. Toisaalta se taitaa olla ollutkin ihan hyväksi, ainakin perhosten kukinta- ja lehtienpuskemisinnosta päätellen.

1899940.jpg

Tämä perhonen roikkuu amppelissa sängyn vierellä. On aika kiva herätä tämmöseen näkyyn pään yläpuolella d010.gif  Valkoinen perhonen kukkii yhtä runsaasti kuin tuo ja muut perhoset kasvattavat lehtiä. Osa orkideoista hiipuu väkisin ja olenkin päättänyt, etten enää kokeile kaikkia mitä eteen tulee. Minun torppani sopii phalenopsille, paphiopedilumille ja encyclioille parhaiten. Tosin kohta saan akvaarion muutettua kasvialtaaksi kuten olen suunnitellut ja siellä voisin kokeilla korkeampaa ilmankosteutta, enemmän lämpöä ja valoa tarvitsevia orkideoita. Altaan ainoaa asukkia, vanhaa partamonni Arskaa ei ole nimittäin näkynyt pariin kuukauteen, joten RIP hänelle, luulisin.

Parin blogiystävän kanssa olen vaihtanut pistokkaita. Ritva L. lähetti kauan kuolaamani valkovihreän pelakuun pistokkaan. Olisi hänellä ollut muitakin pelakuita, joista olisin mielelläni ottanut pistokkaan, mutta kun yksinkertaisesti talvetustilat eivät enää riitä.

1899964.jpg

Tuo lehden väritys on JUST! Pistokkaat on siitä hauskoja, että ne usein kukkii vesilasissa. Niin tämäkin. Kukka on kaunis punainen ja melko yksinkertainen.

 

Ritvalle lähetin uudelleen kirjavakukkaisen pelakuun pistokkaan. Joskus pistokkaat vaan kuolla kupsahtaa, mutta toivon, ettei tämän kanssa käy niin. Tosin, jos vain itse saan pidettyä emokasvin hengissä, uusia pistokkaita aina saa.

1899987.jpg

Tämä yllätti tänä kesänä tekemällä yhden kukkavarren yksivärisen punaisilla kukilla. Ei häivähdystäkään kirjavuudesta. Olin ihan äimänä ja tutkin tarkkaan, että mistäs se kukkavarsi oikein tuleekaan, mutta kyllä se tuli kirjavasta emokasvista.

 

Inkiväärin kanssa vaihdettiin kanssa pistokkaita. Inkiväärillä on upea vaahtera-aulio ja vähintään yhtä upea punainen lehtikaktus, joista tehtiin kaupat. Minä lähetin hänelle vanhasta lohenpunaisesta pelakuusta (se, joka ei karistele terälehtiä ollenkaan) ja puhtaan valkoisesta lehtikaktuksesta pistokkaat.

1900005.jpg

Tässä se aulio on ja se jaksoi avata ainakin yhden nupuistaan! Jipijipi! Että se on nätti! Kun otin sen paketista ulos se oli rassu ihan rypyillä ja vekeillä, mutta laitoin sen multaan samantien. Sillä oli jo komeat juuret, jotka alkoivatkin toimia heti ja se oikaisi itsensä parissa päivässä. Lehtikaktuksesta laitan kuvaa, jos/kun se innostuu kukkimaan tässä juurrutusvaiheessa.

 

Minä tykkään kovasti vanhoista lohenpunaisista pelakuistani. Ne ovat aika varmoja juurrutettavia (poikkeus vahvistaa säännön) ja vaikka erästä pistokasta pidin lasissa melkein vuoden ennen istutusta, siitä kasvoi iso ja komea kasvi.

1900037.jpg

Tuossa se pelakuu on vasemmalla.

 

Puhtaan valkoinen lehtikaktukseni innostuu kukkimaan. Se kiikkui omenpuun oksassa ja siitä se tykkäsi, koska nuppuja on 20-30. Tämä kukka on viime keväältä.

1900058.jpg

Kuten näkyy, se ON todellakin puhdas valkoinen ilman häivähdystäkään punaista.