Kuvien myötä yritellään pitää vielä kesän liepeestä kiinni.

Siskolta vuosia sitten saatu pikkusydän innostui suunnattomasti paikanvaihdoksesta. Aiempi paikka oli vähän hämärä ja heinittynytkin, jossa se selvästi kitui. Keväällä jaoin ja siirsin juuret aurinkoiselle seinustalle ja voilaaaa...se kukkii komeasti edelleen!

 

Naapurilta saadut joriininjuurakot kasvattivat komeat lehtipuskat ja tulihan niitä kukkiakin. Nämä juurakot olivat sitä vanhaa yli 50 v. kantaa. Tässä helakanpunaisia ja vain vähän kerrottuja, siis verrattuna niihin tummanpunaisiin, joista ei oikein hyvää kuvaa saa. Kamera ei jostain syystä suostu tarkentamaan niihin kunnolla. Damn digikamerat...

 

Rastaannauratin.... No, kyllähän sen kimppuun ekana päivänä pääskyset syöksyilivät ehkä puolen tunnin ajan.

 

Uusi liljankukka aukesi saunanseinustalle. Keltainen jaffalimska tulee mieleen tuosta. Mie en ymmärrä, miks mun liljat tekee kukkia vaan 1 tai 2. Kateudesta keltaisena katselen isosiskon liljoja, jotka kukkii niin ettei varsia näy....

 

Ensimmäisten kylmien kohmettama kimalainen olkikukalla.

 

Huikaisevan punainen orvokki persilja-lumihiutaleruukussa. Tuon orvokin pitää antaa tehdä siemeniä...

 

...koska haluan kylvää niitä näiden orvokkien joukkoon. Valtava orvokkipaljous yllätti minut tänä kesänä tässä pihan kolkassa. Tässä kohtaa sijaitsi käytettyjen kukkien kaatopaikka, jonka raivasin kuunliljoille keväällä. Pikkuhiljaa alkoi nousta keltaisia, sinisiä, violetteja ja melkein mustanvioletteja orvokkeja vieriviereen. Kuva on huono, mutta varsinkin keltaiset orvokit näkyvät hyvin. Tuonne sekaan tuota punaista niin kukkamaa senkun kaunistuu!

Puutarhakoristeet joutuu kohta keräämään talvivarastoon....

 

..kuten tämän neidin myös. Ensimmäisten lumien myötä tämä näky katoaa seuraavaan huhti-toukokuuhun saakka.