Viikonlopun hirveä hässäkkä sisälsi myös Mammankullan vierailun perheineen. Mummonmussukka on kasvanut kohisemalla. Pojalta löytyy niin iloisia ilmeitä ja hersyvää naurua, että riemua riittää meillä kaikilla.
Ihmetystä pikkumiehessä herätti kamera ja sen musta "silmä". Ehkä hymyä hyydytti myös se, että yleensä tuon vekottimen jälkeen silmissä leiskuu, johtuen toisten kuvaajien käyttämästä salamasta. Minä en salamaa pojua kuvatessa enää käytä, koska tiedän totisesti miltä salaman leimahdus silmissä tuntuu
Sitten viimein irtosi naurukin ja kuva meni softaksi samantien, sillä eihän tietenkään kukaan voi nauraa paikallaan. Mussukan naama on kuin täysikuu Ihana pieni pyöreäpäinen poika...kuten eräästä sarjakuvahahmosta sanotaan.
Ihan toisenlaisia kuutamoita on tullut esille myös. Näytelmämme meni hienosti, meistä tykättiin ja jopa kriitikkokin kehui Onneksi esitykset ovat toistaiseksi ohi, viimeiset pari kuukautta ja etenkin viime viikko jää mieleen hyvin hämäränä. Töissä, harjoituksissa, töissä, harjoituksissa. Sunnuntai-illan viimeisen esityksen vedin läpi enää luuytimellä, päässä ei liikahtanut enää mikään. Mutta kokemus oli hieno ja pääsin irrottelemaan kunnolla, sillä hahmoni oli todellinen sekopää.
Vastanäyttelijä tulossa juuri lavalle ja minä esittelen....ehkä parasta puoltani. Tai no ehken sittenkään. Persaus ei ole koskaan ollut meidän suvun valtti. Mutta lavasteet olivat kivat ja hyvin näytelmään sopivat.
Kommentit