Sarjassamme persoonalliset puuhkaturkit saanen esitellä Muhviprinsessan erään omintakeisen tavan. Meillä on sohvalla jokaisella oma paikkamme. Minä istun sohvannurkassa lukulampun alla, Raitapoika omalla alustallaan sohvan toisessa päällä ja Muhvi seilaa selkänojalta käsinojan kautta meidän väliimme. Miten milloinkin. Silloin, kun hän päättää tulla väliimme, hän tapittaa silmiin odottavasti ja jos vähänkään lasken käsivarttani sivulle, käy näin.

Huomatkaa mamman huippumuodikas aamunuttu. Jo muinaiset roomalaiset... No joo, ainakin isoäitimme käyttivät ko. nuttua. Ostin sen joskus kirpputorilta ja voi että tuo ihanan lämmin ja mukava päällä.

Mutta Muhvia ei haittaa, vaikka käsivarrella ei kovin mukavasti pääse asettumaan. Pääasia, että hän pystyy estämään käsityöt, lukemisen ja yleensä kaiken toiminnan. Sylissä hän ei halua olla, vain käsivarrella.

Toinen hassu tapa, josta hän ei halua luopua, on sohvan selkänojalla nukkuminen. Selkänoja on n. vajaa 15 cm leveä, mutta niin vain tyttö siinä uinuu. Useimmiten kyllä unet loppuvat ikävästi. Ilmeisesti rem-vaiheen aikana ote herpaantuu ja tapahtuu keikahdus. Ikävin herätys on silloin, kun hän hujahtaa selkänojalta lattialle. Useimmiten hän kuitenkin moksahtaa sohvalle suoraan tai minun niskaani myöten, jolloin hätäjarrut eli kynnet herättävät torkkuvan mammankin takuuvarmasti. Ilmeisesti tilanne hätkäyttää Prínsessaakin, sillä mätkähtäessä pääsee häneltä marahdus, jonka jälkeen hän istuu häkeltyneenä ja pöllämystyneenä hetken aloillaan. Mutta jo viimeistään seuraavana iltana sama toistuu eli mitään ei opita.

Raitapojalla on omat piintyneet tapansa. Kun tulen töistä, hän menee satavarmasti ensin minun sohvannurkkaani, josta alkaa lapamatomaisesti vetäytyä omalle paikalleen, kun huomaa minun lähestyvän ahterini. Sitten hetken rapsutuksien kerjäämistä ja nautitaan ehkä muutama herkkupala, jonka jälkeen hän torkkuu tuossa omalla alustallaan. Muuten, tuo pellavainen laudeliina on erinomainen alusta ajatellen karvojen poistoa. Kissankarvat eivät tartu tuohon ollenkaan ja ne on helppo vetäistä irti tekstiiliharjalla, imurilla tai vaikka märällä kädellä.

Sitten hetken torkuttuaan tuossa, hän käy kupilla välipalalla, ehkä vessassa ja vetäytyy nukkumaan minun sängylleni, kunnes koittaa iltaruokailu ja yöunille vetäytyminen. Tämä kiertokulku tapahtuu yhtä varmasti kuin auringonnousu aamulla. Joskus pojalle tulee kiire kaiken tuon toteuttamisessa, jos tulen kotiin myöhään, mutta kyllä hän vaan ennättää nuo vaiheet ihmeellisesti käydä läpi tiukemmallakin aikataululla.

Muhvin yöpuu lämpimän leivinuunin kupeessa puulaatikon päällä. Tänä aamuna neitiä ramaisi armottomasti. Harmi, kun hänen päävärinsä on musta. Kuvista ei oikein erotu kuinka muhkea turkki hänellä on talvisaikaan. Pöksyt ja kauluri on komea. Kun Mammankulta asui vielä kotona, hän eräs talvi venytti prinsessan kaulurin kehäksi pään ympärille ja hihitti: "Päivänkakkara."