Se on sitten jouluaatto huomenna. Nyt voikin iloisin mielin valmistella joulun loppuun, sillä tauti on selätetty. Luulisin. Kävin tänään jälleen verikokeissa ja crp arvo on alle 8 eli normaali. Se oli parhaimmillaan yli 60, mikä kertoi rajusta tulehduksesta. Kaikki muutkin pikatestin arvot oli kohdallaan paitsi trombosyytit, jotka oli kaksinkertaiset. Pitää käydä jälleen pienessä verenkuvassa joulun jälkeen ja noita tromboja tarkkaillaan nyt erityisesti. Jos niitä on liikaa, kuten nyt minulla, ne altistavat tukoksille. Puumala-virustesti vaan viipyy enkä vieläkään siis ole saanut sille varmistusta. Joulun jälkeen sekin selvinnee.

Hiukan on olo vielä hutera, mutta ajan kanssa sekin korjaantuu. Huteraa oloa lisää ontuminen, jonka toivon korjaantuvan nopeasti. Niukautin eilen oikean lonkkaniveleni. Ihan tuosta vaan kesken kävelyn se muljahti ikävän tuntuisesti ja jo illalla lonkkanivel oli jäykkä ja turvonneen tuntuinen. Nyt se vasta kipeä onkin. Kävelen kuin kakat housuissa.... Eipä olisi kaivattu enää mitään vaivoja näiden entisten päälle, kun tuota touhua ja kaikenlaista hommaa on vielä ihan riittämiin. Lonkka ei siedä äkillisiä liikkeitä, kyykistymistä, ei oikein kävelyäkään. Ah ja voi....vanhuus ei tule yksin, niinhän sitä sanotaan. Enpä nyt vielä kuitenkaan haluaisi alkaa hajota palasiksi.

Mutta niinhän se on, että joka vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki, joten nyt valitusvirret huuthiiteen ja ajatukset iltaan. Lapsukaiset tulevat tänään joulunviettoon mummolaan. Pikku Alex näkee joulunihmeet ekan kerran, vaikkei varmaan niistä mitään myöhemmin muistakaan. Nyt onkin niin jouluista maisemaa mummolassa, ettei ole vuosiin ollut. Lunta on tullut tulvimalla ja puut seisovat paksun lumikuorrutuksen taivuttamina. Isot kuuset näyttävät sokeritopilta. Tänä aamuna töihin lähtiessä pitkä ja ohut koivu oli taipunut pihatien yli enkä päässyt sen yli enkä ympäri. Oli pakko ravistella sitä lumettomaksi, jotta se olisi noussut pystyyn jälleen.

Meidän jouluperinne on Mammankullan kanssa vuosia ollut viettää joulu kahdestaan. Kun tyttö kasvoi ja lähti maailmalle, tuli perinteeseen katkein pariksi vuodeksi, mutta nyt se kuulemma riittää, oman joulun vietto ja halusivat tulla mummulan jouluun takaisin. Aattoaamuna heräämme jo ennen kahdeksaa, sytytämme kynttilöitä, jouluvalot ikkunoihin ja avaamme telkan, sillä Joulupukin kuumalinja on ihan ehdotonta katsottavaa ja kuunneltavaa. Samalla ainakin mummu juo joulukahvia (yleensä amaretolla maustettua), nauttii lämpimästä hämärästä ja tutuista joulun tuoksuista (hyasintit, kypsyvä paisti, piparit, tortut). Tänä jouluna en tiedä tarkalleen kuinka aamu etenee, mutta eiköhän siihen riisipuuro, paistin paistaminen ja kuusen koristelu kuitenkin kuulu. Iltapäivällä ennen jouluateriaa käymme saunassa, joka on pihan perällä ja polku saunalle on valaistu lyhdyin. Aterian jälkeen "käy joulupukki" ja sen jälkeen onkin aika ihastella mitä se pukki toi ja nauttia toistemme seurasta ja syödä jotain hyvää. Näin Tuulenpesässä joulua vietetään, siis hyvin suomalaisperinteisesti, johon Vävykin on mukavasti sopeutunut.

2168071.jpg

Tämän Tuulenpesän kynttilänurkkauksen kuvan myötä toivotan kaikille ihanille ystäväisilleni OIKEIN RIEMULLISTA, IHANAA JA LÄMMINTÄ JOULUA SEKÄ ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

f042.gif g090.gif  f034.gif  g070.gif  f050.gif   b038.gif     u042.gifg010.gif f034.gif f050.gif  f042.gif

PS. Palailen koneen ääreen 5.1. a014.gif