Paikalliseen pilipalitaivaaseen oli tullut häkillinen ihania perhosorkideoita. Ihania, suuria ja halpoja perhosia! Kieli ulkona

Kotoikkunalla kyyhötti pari riutuvaa, jotka saivatkin sitten äkkilähdön kukkain tuonpuoleiseen. En yleensä luovu raakeistani helpolla, mutta yhdessä perhosessa oli elukoita ja valkoinen piikkikruununi oli niin iso ja rujo ja lehdetön ja vinksallaan ja kärsivän näköinen, että päätin tehdä armeliaan teon sillekin.

Ostinkin sitten kerralla 2 perhosta, joista toinen päätyi työhuoneen ikkunalle ja toinen pääsi kotiin.

Tämä oli niin valloittavan hempeä tummanpunaisine "huulineen", että en voinut vastustaa, vaikken keltaisen orkidean ystävä ennestään olekaan. Mutta on se nätti. Kukka on suuri kuin norsunkorva ja heleällä värillään se valaisee koko huoneen.

 

Siinä kymmenien perhosten häkissä oli yksi harvinaisuuskin! Tämä harlekiini, jota metsästin kauan, ennenkuin viime kesänä viimein sen löysin.  Ja hinta oli tähän verrattuna kolminkertainen! Mutta nytpä sain siis toisen Pusu  ja tosi edullisesti.

 

Vanhoista perhosista tämä ennätti kukkaan ensinnä. On nämä phalet mukavia, kun ne kukkii ihan milloin sattuu ja tietysti mukavinta on, että keskellä ankeinta talveakin. Taustalla vaahtera-aulio, joka hipoo kattoa.

 

Ja sitten viimeisenä kuva-arvoitus. Minkä kukka tämä on? Paljastanpa samantien. Se on vuoripalmun kukinto. En tiedä tuleeko siitä tuon kummempaa, aukeaako nuo pallurat vai mitä. Tuommoisena se on ollut jo useamman viikon. En ole ennen nähnyt vuoripalmun kukkaa, joten onhan tuo aikamoinen yllätys.