Tänä aamuna huomiota herätti varis, joka kiskoi antaumuksella pihalehmuksesta kuorta nokkaansa. Sillä oli aimo tukku jo raastettuna, mutta lisää se kiskoi hartiat kyyryssä. Sain napattua siitä kuvan, vaikka lasin läpi ei niin hyvä tullutkaan. Kohta se tuosta pomppi ulommalle oksalle,  josta hyppäsi siivilleen viemään kuormaa kotiin. 

 

Viikonloppuna olisi syytä jo alkaa kylvöhommiin. Viime viikonloppuna huomasin, ettei ollut kylvömultaa ja niinpä siemet jäivät pusseihinsa. Ja tällä viikolla pussimäärä on vain lisääntynyt.... Ensi kesänä piha on sitten täynnä krassia. On matalaa, köynnöstävää, kirjavalehtistä (köynnöstävä sekä matala tästäkin), punaista, oranssia, keltaista, vaaleankeltaista (se on muuten Milk Maid -lajike). Sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä hupireissulle Viherlandiaan. Epäilenpä vakaasti, ettei sieltäkään tyhjin käsin kotiin tulla Hymy   Ainakin heidän itsekasvattamansa pelakuunpistokkaat kiinnostaa. Ja voipi olla, että jotain muutakin kiinnostavaa on valikoimissa.

 

Peukku kun ei oikein anna tehdä virkkuu- eikä neulomishommia, niin tekasinpas sitten koruja. Viime syksynä Tampereen käsityömessuilta tuli ostettua fluoriittinugetteja, jotka eivät jutelleet minulle ennenkuin nyt. Se taas johtuu ehkä siitä, että tuli ostettua aivan kuolattavan ihania fluoriittibrioletteja. Ennenkuin saan idean brioletteihin, niin nugetit muotutuivat kaula- ja rannekoruksi.

Korussa osat ovat korumetallia. Fluoriittien välissä on kauniita vihreitä 4 mm serafiniitteja, jotka välkkyvät spektroliitin tavoin, vaikka kuvassa eivät näytäkään miltään.

 

 

Tämmöinen on äsken mainitsemani fluoriittibriolettinauha. Värit ovat uskomattoman herkulliset ja noista tulee mieleen vesi. Yksi työkaveri tilasi noista korut, joka onkin ensimmäinen maksullinen tilaustyöni.