Sunnuntaina en jaksanut paneutua maankääntämiseen. Alkaa turhauttaa, koska heti kun muokkaan jonkun kohdan kuohkealle mullalle ja istutan siihen jotain, parin päivän päästä (viimeistään) ala on täynnä ristiin rastiin meneviä käytäviä ja taimet kallistelevat tyhjän päällä.
Ennenkuin perustan uuden kukkapenkin, ostan jänisverkkoa ja verkotan kukkamaan ennenkuin laitan siihen mullat ja taimet. Tämä olisi pitänyt tehdä jo viime keväänä, kun raivasin isoja aloja kukkapenkeiksi. Nyt saan sitten kärsiä nahoissani ja käydä taistelua maanomistuksesta
Joten, kun eilen jäi aikaa eikä muutenkaan huvittanu mikään, niin otin kameran ja lähdin vaeltelemaan lähimetsiin. Tässä kuvasatoa.
Kevään heleänvihreät koivunlehdet. Vastavaloon lehtisolukko erottuu hyvin.
Hopeareunainen koivunlehti.
Karvetta/jäkälää kuusenrungolla.
Kuusenkävyllä on täydellinen muoto. Miten säännöllisesti nuo suomut ovatkaan sijoittuneet.
Hiukan muokkaamalla kävystäkin saa vaikka pop-taidetta.
"Uuuh... Mis mie oon?"
Toviksi otin sitten päätähdeksi kekomuurahaisen, joilla on pesä aika lähellä omaani. Ärhäkät pikkukaverit tarttuivat hanakasti näyttämönä toimineeseen oksaan. Kovin hyviä kiipeilijöitä nuo eivät ole, sillä ne muksahtelivat maahan tuon tuostakin.
"Oliskohan tuolla jotain syötävää?"
"Päästä minut pois tai hyppään!"
" Ei täällä oo mitään kiinnostavaa."
Pajut kukkivat ja niiden tupsukkaiset kukat ovat itseasiassa aika kauniita.
Tänä vuonna kimalaistilanne näyttää huomattavasti paremmalta kuin viime keväänä. Pajunkukista kuului tasainen humina ja surina kauas, kun kuningattaret keräsivät naamat keltaisena apetta. Ja mistä sen tietää, että ne ovat kuningattaria? Tähän aikaan ei ole vielä liikkeellä muita, sillä kuningatar on juuri perustanut pesän ja eka munasatsi on vasta hautumassa.
Kotiportaiden vierellä minulla kasvaa viinisuolaheinä. Ostin taimen viime vuonna marketin yrttihyllystä ja pistin maahan, koska sillä on niin kauniit lehdet. Yllätyksekseni se talvehti ongelmitta ja lähti tomerasti kasvuun.
Narsissit ovat pihan ihanin väripilkku tällä hetkellä.
"Narsissikansa kurotteli uhkaavasti vartijaansa kohti verkkoaitauksestaan...." Jouduin virittämään häkin heidän ympärilleen, sillä sekä harakat/rastaat että rusakko kävi kiskomassa ja syömässä muutaman.
Kerkisin hetken jo riemuita tämän vainajan löytymisen johdosta ja luulin, että tänä vuonna varmaan orvokit ja liljat saavat kasvaa rauhassa. Tämä rusakko oli tullut kuolemaan omenapuuni alle. Mikä lie vaivannut, mutta sai kyydityksen ilman itkuja metsänreunaan, jossa korpit, varikset ja muut tintit ottivat hänet iloiten vastaan.
Mutta kun yksi lähtee toinen tulee eli tilanne ei muuttunut miksikään. Kuunliljan alkuja ja narsisseja on taas käyty syömässä
Tässä Tuulenpesän kuisti tämän hetkisten asukkaidensa kanssa. Istumapaikkoja ei paljon ole, mutta krassit, auringonkukat, kello- ja miinanköynnökset kasvavat kohisten ja karaistuvat samalla. Pelakuut ovat myös päässeet kesänviettoon kuistin ikkunoille.
Pöydällä on punainen kerrottukukkainen begonia, jota en voinut vastustaa, sillä...
... sen kukat näyttävät aivan sellaisilta kuin vanhoissa ruusukiiltokuvissa.
Kommentit