Andenes on mielestäni Lofoottien kaunein osa. Eteläosissa maasto on vehreää ja maanviljelykselle helpompaa, Andenesin puolella kallioita, jyrkänteitä ja soisia alueita on enemmän kuin tasaista maata.

Ja rannatkin ovat pitkiä ja upeita, kuten tämä, jolla tein aamukävelyn tunnin ajon jälkeen.

 

Ihanaa valkoista pehmeää hiekkaa.

 

Vuoroveden jälkiä.

 

 

 

 

Aamulenkkeilijän jäljet 

 

Ranta vekeillä.

 

Andenesin rantaviivaa. Vene- ja kalankäsittelyrakennuksia vierivieressä.

 

Ja mitäs luulette niemennokasta löytyneen? Justiinsa. Majakka! Ja pitiköhän sinne huipulle kiivetä? No tottakai!

Komea ilmestys tämäkin. Ikää kunnioitettavat 150 v ja rapiat. Rakenne: teräsmajakka. Korkeutta n. 45m. Tuo ylhäällä näkyvä teräsritilä on kävelytasanne. Tuolla ylhäällä ei tunnu kivalle tuon ritilän läpi alas katsellessa, voin sanoa.

 

Ekaan kerrokseen pääsi kapuamaan kauniita ja helppoja teräsportaita. Loput olivatkin jyrkkääkin jyrkemmät puutikkaat kerroksesta toiseen.

 

Kaunis pikku paikkakunta.

 

 

 

Siellä on "räystäspääskytkin" toista kokoluokkaa

 

Jotkut täällä Suomessa jaksavat husia luudilla pääskyjen pesät alas "koska ne likaavat seiniä". Kannattaisi asua muutaman vuoden Andenesilla ja saisi sotkut vähän eri mittakaavat....

 

Sitten oli aika jatkaa matkaa. Viimeinen silmäys valaan selkänikamaan ja kalahalleihin ja GOODBYE!

 

Viimeisen yön Norjan puolella vietin Stavessa, jossa oli niinikään  pitkä valkoinen hiekkaranta.

 

Piknikmaisema ei voisi tästä enää paremmaksi muuttua. Minun mielestäni.

 

Kotimatkalla vielä viimeiset silmäykset lumipeitteisiin vuoriin.

 

Kotimaan kamaralla jälleen. Ajelin Suomen puolelle käsivarren kautta. Karesuvannossa viimeinen yö ennen kotiinpaluuta. Huikaisevan kaunis iltahetki rajajoella. Liekö jo Muonionjoki tällä kohden, mutta kuitenkin pisin vapaana virtaava joki Euroopassa. Vasemmalla puolella on Ruotsi ja oikealla Suomi.