Suomen sijainti alkaa ilmeisesti olla hilautunut lähemmäksi tropiikkia. Miten muuten on selitettävissä eilinen sade, joka valui taivaalta läpinäkymättömänä ja hakkasi työpaikan peltikattoa niin, että sisälläkin piti melkein huutaa saadakseen äänensä kuuluville.

Illalla mennessäni kotiin huomasin sadepilven kulkeneen sitä kautta. Petunioiden kukat olivat hakkautuneet riekaleiksi, joka ikinen kippo, kuppi ja astia oli ääriään myöten täynnä vettä ja pihamaalla kävelessä litsui hyvin märästi. Maa oli ähkynä vedestä eikä meinannut jaksaa kaikkea imeä. Osa ruukkukukistakin istui vedessä ja oli pakko valutella viivyttelemättä enempiä pois.

Mutta onpahan kerrankin ja pitkästä aikaa maa kastunut kunnolla. Ja nyt on kaikki sadevesisaavit ja ämpärit täynnä. Sateen rajuudesta kertoo sekin, että paljaan taivaan alla (eivät siis rännin alla) olleet tyhjät ämpärit olivat lähes täynnä.

Vaikka petuniat olivatkin aika murheellista katsottavaa, onneksi kaikki eivät olleet niin herkkiä. Ostin viime viikolla torilta kurjenkellon taimen. Se oli aukonut kukkiaan kaikessa rauhassa eikä ollut moksiskaan sateen voimasta. Kurjenkellon ja kissankellon sininen on kaunis. Minulla kasvaa pihalla myös harakan- ja peurankelloja, mutta ne ovat vielä enemmän violettiin vivahtavia kuin nämä.

Kokeilen jo toista kesää ahomansikan kasvatusta ruukussa. Tämä puska talvehti hyvin ja jatkaa rönsyämistään hyvävoimaisena tänäkin kesänä. Muutaman mansikankin se on jo kypsyttänyt, mutta ollessaan tässä rappusella, mansikat olivat kadonneet päivän aikana parempiin suihin. Niinpä iskin siihen tuon variksenpelättimen, kuten mansikkamaalla pitää olla, mutta siirsinpä ruukun lasikuistillekin vielä varmuuden vuoksi. Minäkin kun haluan päästä ahomansikan makuun.

Mansikkasato kypsyy myös mansikkatornissa ja eilen löysin ensimmäisen ihanan, ison ja tuoksuvan mansikan sieltä. Tuollainen torni on helppo suojata verkolla. Laitoin lasikuituiset aitakepit tornin ympärille ja kiinnitin siihen katiskaverkon. Pihan yllä heiluvilla cd-levyillä on myös ihmeellinen voima, kunhan ei laita niitä liian aikaisin kesällä. Vielä viime viikolla rastaita oli joka päivä ympäri pihaa, mutta levyjen laiton jälkeen niitä ei ole juuri näkynyt. Ehkä ne ovat siirtyneet mustikoiden perässä metsiin, mutta eivät ne välkkyvät ja epäluotettavasti liikehtivät kiekotkaan taida olla niiden mieleen.

Kuistilla kukkivat pelakuut ovat myös jokakesäinen ilon aihe. Pari lohenpunaista on ollut minulla jo monta vuotta, mutta muut talvehtivat vaihtelevalla menestyksellä. Nyt hankin pari hehkuvanpunaista ja yhden ruusunpunaisen. Saapahan nähdä saanko ne vietyä talven yli. Etualalla vähän huonosti näkyvä valkoinen riippapelakuu talvehti, mutta toinen riippa sekä enkelinsilmä kuihtuivat pois.

Sateista on ollut myös se hyöty, että on ollut malttia asettua pöydän ääreen askartelemaan. Sannalle lähti jälleen satsi kortteja meidän 60 kortin kesävaihdosta. Lisäksi osallistuin Kuurankukan Erilaiseen vaihtoon, jossa tehtiin 4 korttia ja koristeltiin tikkuaski, johon sisällöksi aiheeseen sopivaa pientä tavaraa. Laitan ne tänne näkyville, kunhan vaihtoparini on saanut lähetykseni.

Ja lopuksi: Eedenin salatut elämät, vol 2 on ilmestynyt.