Jouluvalmistelut ovat silmin nähden kiivaassa käynnissä, kun vähänkään käy esim. kaupungilla tai marketissa. Joka paikka pullistelee ihmisiä. Näin yksinelelevä mökinmuija pääsee valmisteluissaan aika vähällä. Onneksi. Lasten ja muiden lastenmielisten lahjat on jo hoidettu kohteisiin ja nyt voinkin keskittyä vain miettimään omaa jouluani. Mitä minä tarvitsen?

Paljon puhutaan joulustressistä, mutta täytyy tunnustaa, että minulla ei ole sitä ollut koskaan. Ei edes silloin, kun tytär oli pieni. Jouluntulo oli ihanaa ja jännittävää aikaa, johon valmistauduttiin siivoamalla,  leipomalla ja hankkimalla jouluruoat. Siinä se. En vieläkään tiedä, miksi siitä pitää stressata. Tyttären ollessa pieni taloutemme oli tietyistä syistä johtuen melko tiukoilla, mutta aina pystyin kehittämään joulun, jossa oli kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään liikaa. Lahjojen määrässä ei menty överiksi, mutta koska pakettien määrä oli lapsen mielestä kuitenkin aika jännittävä asia, yritin loihtia lahjoja melko vaatimattomistakin jokapäivän tavaroista. Näin jälkeenpäin tyttären kanssa naureskellen muistellaan jouluja silloin, kun "melkein jokainen pastillikin rasiasta käärittiin omaan pakettiin".

Tietyt perinteet seuraavat sukupolvelta toiselle. Minun jouluuni on seurannut myös perinteitä, joista ei tingitä. Vaikka aivan lapsuudessani, isän vielä ollessa elossa, meillä oli joulukinkku, niin myöhemmin se vaihtui naudanpaistiin ja tämä on juuri se perinne, joka on ehdoton edelleen. Eilen kävin ostamassa mehukkaan melkein 2 kiloisen naudanpaistin, jonka paistan aattoaamuna, maustettuna vain suolalla ja pippurilla.

Aattoaamuna herätys on jo ennen kahdeksaa, jotta ehdin laittaa sen paistin uuniin, keittää amarettokahvini, sytyttää kynttilät eri puolille tupaa ja nuuhkia hyasintteja, jotka vasta edellisenä iltana olen asettanut pöydälle. Aattoaamun rauha, hiljaisuus ja talvinen hämäryys kynttilänvalon ja jouluntuoksujen keskellä on jotain niin mieleenpainuvaa, että juuri tuon takia en halua lähteä jouluksi kotoani minnekään. Ja jos milloin niin juuri nyt vanhan talon tummat hirsiseinät antavat sen loppusilauksen siihen aitoon, vanhanaikaiseen jouluun.

1147328.jpg

Sitten aukaisen tv:n ja alan seurata...niin, kyllä..Joulupukin kuumalinjaa. Kosti Joulupukkina aattoaamuna kuuluu yhtä ehdottomasti jouluun kuin kuusi tai hyasintti. Viime vuonna kun Kostia paikkasi toinen näyttelijä, ei jouluaamu tuntunut samalle. Nyt Kosti on kuulemma toipunut sairaudestaan ja olisi kuulemma palannut Joulupukiksi takaisin! Kuumalinjan piirretyissä on nähty monta helmeä ja tietysti se ehdottomin helmi: Lumiukko. Siihen ei kyllästy milloinkaan.

Joulurauhan julistus pitää katsoa ja kuunnella myös ehdottomasti. Vasta sen jälkeen alkaa varsinainen joulu. Illan hämärtyessä alkaa saunanlämmitys. Haudon kesällä tehdyn ja kuivatetun vastan (länsisuom. huom. vihta), sytytän pukukammariin ja saunan puolelle kynttilöitä. Tervatontun kuppiin laitan tervaa ja löylyveteen terva-aromia, jonka sain tyttäreltä viime jouluna joululahjaksi. Näiden tuoksujen ympäröidessä hiivin lauteille ja katselen kynttilänliekin häilähtelyä saunan seinillä. Vesipadan luukun rakosista tuikahtelee myös valoa, joka leikkii saunan lattialla. Tulen humina kiukaan pesässä, löylyn kähähdyksen hiipuva sihinä ja vastan tuoksu vaivuttavat minut jonkilaiseen transsiin, josta en haluaisi herätä. Ja ainoastaan joulusaunassa saunatonttu näyttäytyy. Sen lakki vilahtaa vesipadan takaa tai nutun lieve katoaa lauteiden alle. Olen iloinen, että se viihtyy kanssani. Toivottavasti näen sen myös tänä jouluna.

1147363.jpg

Jouluaattoon on vielä kuitenkin muutama yö ja joulupuuhat kesken. Koska erilaiset käsityöt ovat tempaisseet minut mukaansa tänä vuonna melko vakavasti, niin uusia aluevaltauksiakin on tullut tehtyä. Esimerkiksi neulahuovutus, johon suorastaan hullaannuin. Valkoisia joulukyyhkyjä on lähtenyt useampi kappale uusiin koteihin ja tuokin kyyhky lähti ilahduttamaan uutta omistajaa, samoinkuin punainen pipari. Piparimuotit ovat oiva apuväline aloittelevalle neulahuovuttajalle. Neulahuovutus on hauska ja helppo tapa toteuttaa luovuuttaan. Suosittelen!