Vihdoinkin! Vihdoinkin sain tuoda kotiin tämän kauan kaivatun uuden perheenjäsenen. Tässä hän on: Paphiopedilum maudiae "The Queen" eli hänen kuninkaallinen korkeutensa on näin ystävien kesken Maudi vaan. Eikö hän ole ihana?! s050.gif  Sano "päivää", Maudi. "Päivää."

727311.jpg

Tämä on yksi eniten himoitsemistani orkideoista ja yksi harvoista ihan ehtana ostettu. Yleensähän minä ostan orkideani säälistä. Kun näin hänen lajitoverinsa kuvan yli vuosi sitten, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Siitä alkoi kiivas metsästys, mutta maudeja ei ihan joka oksalla myydä. Viime elokuussa näin Sulkavan Lumikukassa (siellä on tajuttoman iso kasvihuone täynnä erilaisia orkideoja, satoja yksilöitä) maudin, mutta se ei ollut myytävänä, koska oli menossa näyttelyyn.

Niinpä elin vuoden maudittomana, kunnes hyllyllinen näitä yllätti minut todella oudosta paikasta, marketista! Valkkasin tietysti rehevimmän ja kaikin puolin moitteettoman yksilön, joskin kasvualustan kuivuus vähän huolestutti. Mutta laitoin heti kotiin tultua hänet kylpyyn ja siinä hän istui kuvanottohetkellä.

727315.jpg

Juurella on runsas tupas lehtiä ja versoja, joten uusia kukkavanojakin on odotettavissa.

Kunhan vain saisin pidettyä hänet nyt sitten hengissä. Edellisen paphiopedilumin kanssa kävi köpelösti, mutta se olikin luonnonmuoto, jotka ovat herkempiä kuin nämä hybridit.

Voi että miten onnellinen olen hänestä. Minullehan nuo orkideat ovat enemmän lemmikkejä, kuten kissat, eivätkä niinkään kasveja. Maudillekin höpötin autossa. Käskin sen pysyä aloillaan ja olemaan kaatuilematta, kun se istua töpötti repsikan paikalla. Hullu, juu, mutta en vaarallinen o045.gif.

Voisikohan Maudin lisätä testamenttiinsa..? Onhan lemmikeille ennenkin testamentattu yhtä ja toista. Miltähän se kuulostaisi: "Viimeinen tahtoni on, että Paphiopedilum maudiae eli Maudi saa 2 hehtaaria metsää, hopeisen kahvikaluston ja Edelfeltin taulun "Poika ja varis". No, noita minulla ei ole, voisin siis testamentata sille vanhan akvaarioni ja pussillisen männynkaarnaa. Niistä se ainakin ilahtuisi.

Viime tammikuussa ostettu perhosraakkivaari alkoi lykätä keväällä uutta kukkavartta, joka on varmasti orkideamaailman pisimpiä. Siinä oli ostettaessa melkein metrinen (enkä valehtele!) kukkavarsi. Kun myyjä yritti paketoida sitä lämpimästi, sain syliini puketin, jonka takaa en nähnyt mitään ja joka vaivoin mahtui autoon.

Nyt onneksi sille on riittänyt hieman lyhyempi varsi ja kolme kukkaa on jo auki. Kukat ovat lähes kämmenen kokoisia.

727344.jpg

Kovin on kukkapainoitteiseksi mennyt nämä jutut, mutta se on tämä vuodenaika sellainen. Nyt kukkia riittää. Talvella ovat muisto vain, paitsi orkideoiden kohdalla. Ehkäpä tammikuussa lumikuningattareni yllättää minut jälleen. Ainakin uusia bulbeja on tulossa.

Eilen sain Sannan viimeisen lähetyksen meidän 60 kortin vaihdosta. Voi itku! Näinkö nopeasti sekin aika meni. Minä olen ollut hitaampi kuin Sanna ja hän tulee samaan minulta vielä lähetyksen tai pari. Samoin sain paperi40:n tehdyt kortit, joita oli 7. Juhannuksen taikakukkaset oli aiheena. Ja ihana toveri Heinäkuuni eli mrs vsop lähetti minulle todella hyvänmielen tuovan paketin. Mistä tiesitkin, että tarvitsin laukkukamun?!

Minun valkoinen kesälaukkuni oli ilman maskottia ja pari päivää sitten katselin jotain sopivaa, mutten löytänyt. mrs vsop ilmiselvästi sai jonkin telepaattisen yhteyden ja laittoi tulemaan hänet: Mimi the Cat:in. Se sopii täydellisesti laukkuuni. Eikö?

727392.jpg