Olen länsimaiselta horoskoopiltani kalat ja itämaiselta metalli-rotta (rockrock). Kalat ovat herkkiä ja taiteellisia ja jalat irti maassa eläviä, paitsi minä, joka kyllä olen herkkä ja taiteellinenkin, mutta jalat ovat jopa muutaman sentin maankamaran sisällä. En tarkoita sitä ns. toinen jalka haudassa-juttua, vaan että en tosiaankaan liitele pää pilvissä.

No. Herkkä ihminen ei kestä jännitystä tai muutakaan ekstaasia liikaa ja liian pitkään ja sen sain tuta eilen omakohtaisesti.

Tyttären tulevan perheenlisäyksen johdosta pääsin tutustumaan huutokaupan jännittävään maailmaan. Huutonetistä bongasin siistin vauvan turvakaukalon, jota aloin huutaa. Tilanne huudoissa oli päiviä rauhallinen... kunnes koitti viimeinen minuutti. Tein minuuttia ennen sulkeutumista viimeisen eli voittavan huudon. Viimeisen huudon jälkeen kohde on auki vielä 5 min. Tytär puhelimessa jännitti kanssani ja luulimme jo, että saimme kaukalon, kunnes joku tuli ja korotti. No minä korotin myös. Taas laskettiin minuutteja ja jännitettiin, kunnes kilpailija korotti ja minä korotin heti perään. Jännitys kohosi, hiki alkoi kastella kainaloita ja minusta alkoi tuntua, että pyörryn. Sekunttiviisari rämpi siirapissa ja huudon sulkeutuminen tuntui olevan vuosien päässä. Sitten kilpailija korotti viime sekunneilla ja meiltä pääsi tuskan parahdus. Eikun minä korottamaan taas. Onneksi lähtöhinta oli sen verran alhainen, että parin euron korotuksia sieti tehdä vielä useita.

Taas kului pari minuuttia ja kilpailija heitti korotuksen. Hammasta purren korotin minäkin. Päätin sitten, että nyt on viimeinen korotus minun osaltani. Jos toinen vielä korottaa, vieköön.

Tyttären kanssa hikoiltiin puhelimissa ja laskettiin sekuntteja ja manattiin kilpailijaa, että "mitä se "meidän" apajille änkeää korottelemaan..." angry smiley #178  Sekunnit kiitivät eteenpäin yhtä nopeasti kuin raajarikko kihdin runtelema sokea etana tervatulla kärpäspaperilla. Minulla syke kävi varmaan reilusti yli sadan ja yritin leyhytellä kainaloitani kuiviksi.

Kun kohteen sulkeutumiseen oli aikaa n. 10 sekunttia, alkoi toivo herätä. Laskimme sekunteja ääneen ja päivitysnappulaa painettiin niin että se hehkui punaisena. Ja niinpä siinä kävi, että kaukalo jäi meille. Tätä kaukaloa kannatti huutaa, sillä se on siisti ja sisältää kaikki tarpeelliset lisävarusteetkin aurinkosuojaa ja vastasyntyneen pienennintä myöten.

Jännitys oli minulle kuitenkin liikaa. Adrenaliiniryöpsähdys oli niin valtaisa, että hetken säntäilin päättömänä sinne tänne ja olin muka tekevinäni jotain kunnes tajusin, etten saanut yhtäkään asiaa vietyyn loppuun. En pystynyt istumaan aloillani enkä keskittymään mihinkään. Mieleni teki juosta muutaman kerran kylän ympäri, purkaa ja koota talo hirsi hirreltä ja tehdä muutama motti halkoja.

Hermoni vaativat viskipaukun ja hetken meditaatiota, kunnes palauduin normaaliin päiväjärjestykseen.

Minä en tosiaankaan tarvitse mitään basehyppyjä tai vuorikiipeilyä kokeakseni ekstremeä elämässäni. Riittää, kun menen huutonettiin ja alan huutaa.

Seuraavasta asiasta haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat antaneet palautetta kylppärini ikkunasta otettuihin vesipisarakuviin. Teidän kommenttienne perusteella sain rohkeutta toimia. Monet ovat sanoneet, että ne sopisivat esim. kankaan kuvioiksi. Joku aika sitten näin ilmoituksen eräällä valokuvaukseen erikoistuneella foorumilla. Ilmoituksessa tekstiilisuunnittelijaksi opiskeleva henkilö halusi pintamaisia kuvia opinnäytetyötään varten. Ilmoitus oli jo pari kuukautta vanha, mutta tarjosin hänelle kuviani. Hän ihastuikin näytteisiini ja teki jo ehdotuksen minulle, josta sitten näkee johtaako se mihinkään. Perästä kuuluu kcheesy.gif.

Tämä oli yksi kuva, jonka hänelle lähetin ja josta hän jo muokkasi näytteen minulle.

1328327.jpg

Ja jos et ole vielä jättänyt kommenttiasi tänne  ja osallistunut arvontaan, vielä kerkeät.