Kyllä nuo orkideat sitten ovat mukavia perheenjäseniä. Ne kukkivat milloin huvittaa, oli sitten heleä kesäaika tai synkin ja pimein talvikuukausi. Tosin yksilöllisiä erojakin on. Jotkut pusertavat kukkavanaa tai lehteä koko ajan, joku jurnottaa purkissaan sisäänpäinkääntyneen näköisenä eikä siitä muuta elonmerkkiä ole näkyvissä kuin pulskana pysyvät juuret ja vihreät lehdet.

1249054.jpg

Tämä perhonen on minun ensimmäiseni. Hän täyttää nyt 2 vuotta. Tämä oli lattia-alessa eli ohikukkinut, mutta muutama terhakka kukka ja nuppu siinä vielä silloin oli. Aikansa kukittuaan hän kuivatti kukkavarrenkin pois ja jurotti sitten parin lehden voimin viime kevääseen, jolloin kasvatti yhden lehden lisää. Koska minullekin oli vuoden aikana jo kertynyt kokemusta näiden perhosten käyttäytymisestä, osasin katsella häntä sillä silmällä, että kukkavanan alkuakin pitäisi ruveta näkymään, kun lehti on kasvanut täysikokoiseksi. Ja niinhän se sitten loppukesästä alkoi puskea lehtihangasta ulos.

1249060.jpg

Ja kukka on kaunis kuin karamelli.

Perhosten hankinta riistäytyi yhdessä vaiheessa vähän käsistä ja tuli osteltua lattia-alesta sellaisiakin värejä, joita nyt ihmettelen. Kuten tämäkin. Eihän se ruma tietenkään ole, mutta nyt en ostaisi häntä.

1249068.jpg

Tämä hengähti puolisen vuotta ostokukkien pudottua. Kesällä tuli pari uutta lehteä ja sen jälkeen peräti kaksi kukkavanaa. Onhan hänellä myös komeat lehdet, joten energiaa tuntuu riittävän.

Yksi helpoimmista orkideoista, joita voin suositella kaikille, on maaorkidea nimeltä ludisia. Maaorkideaksi sitä sanotaan siksi, että se kasvaa mullassa ja on siten helpompi kasteltava. Olihan  minunkin sellainen hankittava. Typistelyistä huolimatta se räjähtää kasvamaan ihan holtittomaksi. Sitä ei saa kauniin muotoisena pysymään millään.

1249079.jpg

Eikä kukissakaan ole hurraamista. Sieviähän ne ovat, kun tarpeeksi läheltä suurennuslasilla tutkii, mutta niiden takia ei ludisiaa kannata hankkia.

1249083.jpg

Tämä kasvin kauneus perustuu kokonaan lehtiin.

1249087.jpg

Eipä päästänyt lumikuningatar minua vieläkään piinasta. Tämä lehtitollero vaan jatkaa kasvamistaan samalla hitaasti aueten.

1249127.jpg

Gloxinia yllätti joulun tienoilla. Syksyllä se kuivatti ja mädätti lehtensä enkä viitsinyt onkia mukulaa mullasta, vaan jätin sen pottiin ja annoin kuivaa. Kuinka ollakaan, keskellä kuivinta olotilaansa, se tuumasi, että kevät tulee ja nyt näyttää tältä.

1249131.jpg

Saapi nähdä riittääkö potkua yhtä komeaan kukintaan kuin viime vuonna.

Alan perhosten hankkimisien suhteen päästä järkiini enkä olekaan ostanut pitkiin aikoihin muutakaan orkideaa, kunnes.... Viime perjantaina lattia-aleen oli päässyt oncidioita ja muita erikoisempia tapauksia. Joukossa yksi mansikanpunainen miltonia, johon tarrauduin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Miltoniaa olen hypistellyt kymmeniä kertoja, mutta täysihintaisena en periaatteessakaan orkideoita osta. Harvoin ne aleenkaan ehtivät, joten nyt minua lykästi.

Miltonian kukka muistuttaa orvokkia ja sen värit ovat hehkuvat.

1249136.jpg

Siinä on myös toinen kukkavana, tuossa vasemmalla alhaalla. Toivottavasti se jaksaa tehdä sen loppuun asti.

Sitten kissoja not tagged smiley #11355

Kaikki kissanomistajat tietävät tunteen, kun sanon, että ei sitä välillä tiedä näiden kanssa itkiskö, nauraisko, saisiko raivonpuuskan vai istuisko alistuneesti katsomaan näkymää. Noooo...välillä tulee kyllä tehtyä tuota kaikkea.

Meidän nestorit kun ovat jo iältään 17 v. ja 14 v. niin mitään ihmeellisiä yllätyksiä ei ole juuri enää tiedossa. Pitkän muistin ja kunnioitettavan päättelykyvyn kasvua kyllä. Iän mukanaan tuomia vaivoja alkaa pojalla myös olla. Loppukesästä aloin tarkkailla häntä vähän huolestuneena, sillä selvät merkit iästä, väsymisestä ja jonkinlaisista kivuista oli näkyvissä. Syksyllä pienen juoksupyrähdyksen jälkeen hän alkoi ontua ikävän näköisesti nivelrikkoista takapolveaan. Ruoka kyllä maistui, mutta aika meni muuten nukkuessa tai torkkuessa eikä seurustelu kiinnostanut. Olo ei selvästikään ollut oikein hyvä.

Etsiskelin netistä neuvoja ja kissanomistajat olivat vastaavanlaisiin vaivoihin kokeneet hyväksi tuotteen nimeltä Seraquin ja Vitalcat premium. Niitä minäkin sitten aloin syöttää Raitapaidalle. Parin paketin jälkeen alkoi tulla selvää tilanteen kohentumista. Ontuminen katosi nopeasti ja virkeys ja iloisuus palasi kissaan.

Raitapaita ei enää saa kyllikseen silityksiä. Kun tulen töistä kotiin, hän seuraa minua jonkin aikaa huoneesta toiseen ja jää tuijottamaan ja kehräämään. Hiekkalaatikolta lähtö tapahtuu yhä useammin entisenlaisella hiekat lennättävällä laukkaspurtilla. Ylimääräisen ruoan kerjäämisessä on samanlaista tarmoa ja intensiivisyyttä, joka saa emännänkin ärtymään entiseen tapaan not tagged smiley #12102.

Voi siis sanoa, että kaikki on hyvin jälleen. not tagged smiley #11170

Siitä pitkästä muistista ja päättelykyvyn kehittymisestä. Se on ällistyttävää. Lauantaina valmistelin karjalanpaistia ja Raitapoika haistoi herkun. Hän alkoi kierrellä tuttuun tapaansa jaloissa ja koska tästä iilimadosta ei pääse eroon ennenkuin hän on osansa saanut, annoin muutaman naudanlihan palasen lautaselle. Ne olivat melko kookkaita paloja ja poika nostikin yhden matolle jyrsittäväksi. En tietenkään halunnut märkää ja raakaa lihaa matolle, joten otin mainoslehden, vein sen kylppärin lattialle ja laitoin lihat siihen.

Paha, paha virhe.

Nääs kun Raitapaita on saanut kylppärissä paperin päällä aina MUIKKUJA. Nyt poika menikin ihan tolaltaan. Liha ei kelvannut enää, ei ollenkaan. Hän nuuski paperin ympäriinsä tarkkaan, ohitti lihat kuin ne olisivat olleet ilmaa, jatkoi nuuskimista, katsoi välillä minuun kysyvästi, nuuski pitkin kylppärin lattiaa, palasi tutkimaan paperia ja siinä ne pahuksen lihat vaan kökötti. Isojen hörökorvien välissä oli miltei nähtävissä suuri kysymysmerkki.

Kissan levottomuus kasvoi eikä muikkuja näkynyt. Minä taas en ollut uskoa silmiäni, kun näin selvästi mistä nyt oli kysymys. Lihoihin Raitapaita ei enää koskenut, vaan todettuaan, ettei muikkuja todellakaan tullut, hän marssi sänkyni viereen ja hyppäsi sängyllä odottavien viikattavien pyykkien sekaan nuolemaan hämmentyneenä turkkiaan.

Korjasin lihat sitten jääkaappiin ja kyllä ne sitten myöhemmin kelpasivat. Mutta kissan älykkyyttä ja päättelykykyä ei pidä milloinkaan aliarvioida.

1249231.jpg

Kaverukset iltanokosilla.