Paatuneena järjestelmäkamera+diafilmi -fanina selkärankaani syöpynyt vastustus digivehkeitä kohtaan on ollut taipuneessa tilassa jo pitemmän aikaa ja eilen se sitten antoi kertaheitolla periksi kokonaan.

Sattuipa Sokoksella silmiini niin vastustamaton tarjous merkkikamerasta, etten sitä enää yksinkertaisesti voinut vastustaa. Onhan se entisajan pokkarikameran selkeä seuraaja mitä tulee yksinkertaiseen ja nopeaan kuvien ottoon. Suurena plussabongona tietysti tämä filmittömyys, joka on silkkaa rahan- ja ajansäästöä. Lisäksi tuolla 4 megapixelillä ja suurimmalla resoluutiolla tulee niin järkyttävän hienoa jälkeä, että typeräähän se olisi vastustaa tätä nykyvehjettä. Mutta silti järkkäriä en milloinkaan hylkää ja ne "oikeat" valokuvat valotuksien ja aukkojen säätöineen kuvaan edelleen järkkärillä. Siihen maailmaan kuuluu raskaan kamerarepun raahaaminen iltahämyssä sumua höytivän suolammen rannalle, johon kuvaaja käy vatsalleen vangitsemaan lammen tunnelmia vajoten pikkuhiljaa kameroineen vetiseen  rahkasammaleeseen. Ah sitä tunnelmaa....

Kuvasin sitten uutukaisella innoissani Tuulenpesän kevätasuista sisustaa. Täti Vihreä on nimensä mukainen...josko pitäisi lisätä siihen vielä valko eli Täti ValkoVihreä... Sohvalla rojottaa poika Punaraita omassa sohvanpäädyssään. Verhon takana on Tädin punkka eli makuusija. Kun Maminbulla muutti omaan pesään, olisi yksi ylimääräinen huone nyt käytössä, mutta eihän se nyt jouda mihinkään niin turhanpäiväiseen kuin nukkumiseen. Siitä tuli budoaari ja kasvihuone.

524207.jpg

Ikkunalaudan orkideat intoutuivat tänä keväänä kukkimaan joukolla. Nuo perhoset nyt ovat takuuvarmoja kukkijoita, mutta että viime kesänä ostamani Encyclia eli "mustekalaorkideakin"! Se on lonkeroineen tuossa keskellä.

524209.jpg