"On olemassa kursiivinen melankolia"

Eino Santasen runosta "Sisiliskoja kuin runonjalkoja", Kuuntele, romantiikkaa (Tammi 2002)

Tämän viikon haasteena on valokuvata Eino Santasen säkeen pohjalta assosioiden.

937860.jpg

Joka kerta, kun saavun majakan luo, mieleni valtaa sekä ihastus että melankolia. Tunnetilat kamppailevat keskenään, enkä tiedä nautinko vai surenko, kun painan kämmeneni karheaan säänruntelemaan seinään. Karuilla luodoillaan nämä suurenmoiset rakennukset odottavat hiljaisina pikkuhiljaa lähestyvää vääjäämätöntä kuolemaansa. Rajuilma irroittaa pienen laastinkappaleen, tuuli ja sade pieksävät yhä enemmän haalistuvaa maalipintaa, rautaiset kierreportaat ruostuvat. Unohdettuina ja tarpeettomina ne odottavat, silti uljaan ryhdikkäinä, ikuisen näköisinä.

Muutama majakkamatkailija saartaa Sälskärin valkean majakan hetkeksi, ihailee sen linjakasta tyylikyyttä, kiipeää torniin ja mykistyy ympäröivän maiseman ajattomuudesta. Silti korostettu, kursiivinen melankolia valtaa kunkin mielen. Millä tavoin tämäkin upea ja ainutlaatuinen rakennus saataisiin säilytettyä tuleville sukupolville alkuperäisessä asussaan?