Muutaman vuoden ajan maamyyrät ovat kasvattaneet harmaita hiuksia puutarhuripäähäni (onneksi löytyi siis selitys niille g010.gif). Vaikka nuo lapiokourat eivät kukkia syö, niin sílti ne ovat raivostuttava riesa.

Ensinnäkin ne multakasat mitä ne kyöräävät maanpinnalle ovat täynnä pikkukiviä ja vaikka kummut miten tasoittelee nurmikkoa leikatessa saa silmilleen multasuihkun ja pikkukivet paukahtelevat iholle kuin ammukset. Nurmikkoheinä myös häviää niiden käytävien kohdalta ja tilalle ilmestyy voikukkia.

Olen tänä kesänä tehnyt paljon uusia kukkapenkkejä...vain huomatakseni, että avasinkin uusia ravintoloita myyrille. Ne jyristävät paikalle kuin magneetin vetämänä ja surauttelevat uutta mullikkoa ristiin rastiin, jonka jälkeen kukantaimet hujottavat sinne sun tänne juuret miltei ilmassa. Hampaita kiristellen poljen multamakkarat tasaiseksi ja istutan kukantaimet uudelleen. Seuraavana ja sitä seuraavana jne. päivänä homma jälleen uusiksi. Huoh.

1738972.jpg

Tämä kuunlilja penkki oli mahdoton paikka. Eräänä aamuna siitä ei löytynyt läpikäymätöntä kohtaa. Multa oli täynnä käytäviä kuin pesusieni.

Kunnes.

Lueskelin muutama viikko sitten tuoretta puutarhalehteä ja sieltä löysin vinkin millä karkoittaa nämä "makkaranvalmistajat". Olin siihen mennessä jo työntänyt käytäviin kaikkea: vettä, kissankakkaa ja kissanpissaista kissanhiekkaa, valkosipulin kynsiä...ilman sen suurempaa menestystä.

Tämä ohje neuvoi muussaamaan valkosipulinkynnet sauvasekoittimella ja sekoittamaan tästä veden kanssa mössön, jota kaataa käytäviin. Kirjoittaja kertoi päässeensä eroon myyristä kokonaan. Tätä en minä sentään uskaltanut toivoa. Kunhan jättäisivät edes kukkapenkkini rauhaan.

Niinpä ostin puoli kiloa halpaa kiinalaista valkosipulia ja aloitin mössöämisen. Kuunliljat oli pelastettava ensimmäisenä ja sinne survoin liljojen ympärille sinne tänne vahvasti haisevaa muussia.

Ja todentotta! Vaikka penkki ei vielä kokonaan jäänytkään rauhaan, niin valkosipulinen kohta kierrettiin kaukaa. Sen verran uhkarohkeita ne kuitenkin olivat, että hakivat vapaan reitin liljojen juuristoon, jolloin päätin tehdä kunnon urakan. Kuorin ja muussasin kilon valkosipuleita. Tämä oli virhe, sillä sisällä haisi kuin 3 italialaista keittiötä olisi asettunut taloksi ja tehnyt ruokaa puolelle Italiaa. Silmiä kirveli koko illan, vaikka miten tuuletin.

Mutta myyrät olin päättänyt kuunliljojen parista karkottaa. Kaivoin vallihaudan toiselle laidalle penkkiä ja vedin paksun mössövanan päästä päähän, jonka kastelin peittämisen jälkeen. Olipa hupaisaa seurata multamakkaran kulkua seuraavana päivänä. Ensin sieltä oltiin tultu normaaliin tapaan liljoja kohti, kunnes oli seurannut äkkipysäys ja suunnan vaihto ja uusi yritys liljojen suuntaan, jonka jälkeen multamakkara oli lähtenyt päinvastaiseen suuntaan. Heh. Sillä lailla.

Olen nyt upottanut maaperään ympäri pihaa parisen kiloa valkosipulia, mutta kaverit ovat sitkeitä eivätkä halua poistua. Ne hakevat uuden reitin, johon kylläkin saavat muussit ennemmin tai myöhemmin tukkeekseen. Ainakin näin saan ohjailtua niitä haluamaani suuntaan, pois kukkapenkeistä.

Vaikka maamyyrä onkin rauhoitettu eläin, niin Punaraita niittasi niitä aikaisempina vuosina aina pari kappaletta kesässä. Samoin kuin muitakin jyrsijöitä. Tarjonta oli joskus niin runsasta, että herra ei jaksanut syödä niitä kaikkia kokonaan, vaan sain viskellä päivittäin pusikkoon monta puoliksi syötyä. Piennisäkäskanta pysyi näin luonnollisesti kurissa eikä tarvinnut harmitella syötyjä orvokkeja, kuten tänä vuonna. Punaraita kun on nyt jäänyt eläkkeelle eikä metsästyshommia enää hoida ja sen huomaa. Myyrät vilahtelevat puskissa ja rusakon lisäksi joku metsähiiri tms. syö orvokkini ja liljantaimeni. Eilen viimeksi sain todistaa yön aikana syödyn tummansinisen orvokkini jäänteitä. Keijunmekon hieno rehotus jää tänä vuonna haaveeksi. Rusakko oli mennyt ja syönyt ensinnäkin herkulliset haarojen latvat sekä lisäksi katkaissut pari pisintä ja komeasti kukkivaa haaraa, ilmeisesti ihan huvikseen. Jouduin siirtämään keijunmekon turvaan kalikka-aitaukseen. Samoin kärhöille ja liljoille jouduin rakentamaan häkin ympärille.

Niin eläinrakas ja pasifisti kuin olenkin, en voi estää mielikuviini pukkaavaa näkymää höyryävästä rusakkopaistista salvialla ja minttuhyytelöllä..... e065.gif

Lopuksi vielä muutama kuva.

1739036.jpg

Tämän puksipuun selviämistä ihmettelen. Ostin näitä muutama vuosi sitten kaikenkaikkiaan 4 kpl, koska olivat tarjouksessa, ja annoin tyttärelle, siskolle ja kälylle yhden kullekin. Muut tappoivat omansa melko nopeasti, mutta minulla tämä on kituuttanut hengissä ja tänä vuonna se on näyttänyt aloittavat jopa kasvamisen. Sen juurelle on ilmestynyt mystisesti orvokki. Puksi viettää talvensa sisällä ja tuossa se on istunut vasta kesäkuusta. Mistä lie siemen lennähtänyt, tuollaisia orvokkeja minulla on kyllä pitkin pihaa.

1739051.jpg

Mansikkamaalle laitoin verkon tiukasti pingotettuna. Pestyt kumihanskat vilkuttavat tolppien päissä.

1739064.jpg

Tuulenpesän entisestä elämästä kertovat mm. kymmenet ladosta löytyneet heinäseipäät, joista olen vuosien varrella rakennellut kaikenlaista. Viimeisimpänä tämmöinen aidantekele. Kukkapenkissä erilaisia perennantaimia ja muutama samettikukka. Aidannurkassa pieni, kivetty lampi.

1739074.jpg

Iso lampi alkaa peittyä kasvillisuuteen. Ketohanhikki työntää rönsynsä veteen ja kasvien lehdet valoa hakiessaan kurottuvat yhä pitemmälle veden ylle. Ulpukka ja lumme ovat sentään vielä aika pienilehtisiä.

1739082.jpg

Viime vuonna kylvetyt sormustinkukat kukkivat. Tässä hempukka vaaleanpunainen.

1739090.jpg

Vähän himerä kuva valkoisesta.