Eipä ole pitkään aikaan pihaelämää tullut raportoitua. Ei siellä enää paljoa sitä kyllä olekaan. Töihin lähtiessä usein kuulostelen ja katselen ennen autoon pujahtamista mitä ympärilläni tapahtuu. Tapahtumat ovat kutistuneet koko ajan yhä vähemmäksi. Näinä sumuisina tyyninä aamuina ovat ainoat äänet olleet hiljaa maahan leijailevien vaahteranlehtien rapsahtelu entisten päälle, pihatintin kysyvä tvink tvink, naapurista vaimeana kantautuva lypsykoneen hurina.

Tänä aamuna huomasin miten valtavan suuren, kultaisen lehtimaton suuri vaahterani on kutonut nurmikkolleni. Kun ei ole ollut kovia tuulia, kaikki lehdet ovat jääneet niille sijoilleen. Yleensä en haravoi lehtiä pois ennenkuin keväällä, mutta nyt on viikonloppuna pakko haravoida. Muuten saan kahlata sisälle polvia myöten lehdissä, sillä vaahtera ei ole vielä pudottanut kuin puolet.

Muutama viikko sitten äkkäsin tämmöisen öliön sireenissä. Se rouskutteli lehden reunaa pyöreällä turvallaan ja vaikka yritin tarkkailla sitä hipihiljaa, se jotenkin vaistosi läsnäoloni ja käpersi päänsä karvojen sisään. En olisi tiennyt mikä tämä on, mutta onneksi Ylen Luonto-ilta -sivustolla oli kuva samanmoisesta mörrimöykystä. Villakarvajalkahan se siinä siis. Huomatkaa hieno punainen hämäystupsu peräpäässä. Toukka oli jo seuraavana päivänä hävinnyt. Lienee pudottautunut maahan talvehtimaan, kuten pitääkin.

957708.jpg

Kesäkukat on siivottu pois ruukuista, jokunen krassi vielä sinnittelee, aika nukkavierun näköisenä kylläkin. En yleensä laita talveksi kanervia, sillä ne muuttuvat nopeasti kariseviksi ja ikävän näköisiksi, mutta valkoinen calluna oli niin kaunis, että sen ostin. Jospa se tuossa ulkona säilyttäisi vehreän ulkonäkönsä pitempään kuin lasikuistilla. Nuo maalatut kivet pitää ennen lumen tuloa pelastaa sisätiloihin. Taidan viedä ne jälleen saunanporstuaan, riviin seinänviereen muistuttamaan kesästä.

957741.jpg

Kuistilla kukoistavat pelakuut edelleen. Näyttää kuin ne vasta nyt olisivatkin innostuneet kukkimaan. Ikkunoita peittää kaksi suurta riippamallista kasvia, riippapelakuu ja miljoonakello. Ikkunalaudoilla rehottaa kymmenkunta pelakuuta. Ulos tuskin näkee. Mahtaa kuisti näyttää autiolle ja alastomalle, kun joudun ne siitä sisälle tuomaan.

Nyt sain kyllä kertakaikkiaan tarpeekseni kaikenlaisten koisokasvien ja kurpitsoiden viljelemisestä! Aikaisemminhan minulla oli siinä jos jonkinlaista tomaattia, jotka kasvattivat komeita varsia ja raakileita, mutta eivät kypsyttäneet niitä. Tämän kesäinen koristekurpitsakin kasvatti varsia ja kukki sen kun kerkisi ja raakileitakin tuli, mutta kun kurpitsanalut ehtivät omenankokoisiksi, niin koko kasvi kaikkineen homehtui ja mätäni niille sijoilleen.

Saunanpäädyn muheva multa ja aurinkoinen seinusta saa minun puolestani kasvaa tästä lähin rikkaruohoja vaikka maailmantappiin saakka. Tai sitten siirrän huonovointisen raparperini siihen. Viime kesänä istutin purkkiyrttinä ostetun lipstikan tomaatintaimien viereen ja se lähti valtaisaan kasvuun tänä kesänä, yletti minua loppukesästä lähes leukaan. Ei se siis voi maasta olla kiinni, että varsinaiset hyötykasvit eivät tunnu osaavan hoitaa hommaansa. Ehkä tomaatit kaipaisivat jotain seiniä kuitenkin ympärilleen, vaikka joidenkin lajikkeiden mainostetaankin sopivan avomaalle.

Ja vielä tahdon tässä muistaa Mammankultaa, jolla on tänään synttärit sekä nimmaritkin. Onnea!!

Congratulations

 

PS. Osallistu ATC-rinkiin täällä. Tehdään syksystä iloisempi, kaikin puolin värikkäämpi. Rainbow