Olen elossa. Ja nyt seuraa pätkä selittelyjä: tuli aikapula ja kyllästyminen koko blogiin. Niinpä päätin jättää sen telakalle joksikin aikaa.

Inspiraatio iski, kun lueskelin rakkaan täti puna-limenvihreän  blogia ja ajattelin, että taidanpa yrittää palata lauteille. Blogin pitäminenhän on ihan mukavaa puuhaa. Kiitos myös teille blogiystäväni, jotka olette täällä käyneet minua huhuilemassa. Minua ei ole täysin unohdettu, snif.

Niinpä jatkan tätä jorinaani täällä ja viskon satunnaisia kameranräpsäyksiä tänne, ainakin jollakin aikaväleillä. Aikaa ei juuri ole sen enempää kuin ennenkään tai no ehkä vähän enemmän, sillä aikaa vievin eli harrastajateatteri aloitti kesäloman tai ei ehkä sekään ihan kokonaan sillä keikkaa saattaa pukata mutta kuitenkin aikaa on suurimmalta osiin taas enemmän kuin pitkään aikaa kunnes syksyllä kaikki saattaa taas olla toisin.

Pitemmittä puheitta brieffaan lyhkäsesti aikavälin viime elokuu - tämä päivä. Kuvat kertovat enemmän kuin pari sanaa.

Tähän siis jäätiin. Reissasin upean reissun Lofooteilla. Tämä kuva on kylläkin ensimmäisen yöpymisen jälkeen, Torniosta, jossa kuivattelin petivaatteita ennenkuin pääsin pakkaamaan ne kyytiin ja jatkamaan matkaa.

Sitten päivänä muutamana (elokuussa edelleen) piti, jälleen, käydä "taivastelemassa pöpeliköitä" (kuten tytär nimittää näitä kaikenmaailman muistelumatkoja kotiseudulle sukukokouksien ym. puitteissa) omalla syntymäpaikkakunnalla. Asiaatuntemattomalle tämä kuva ei kerro yhtikäs mitään, mutta me, jotka olemme tallanneet tätä näkymää tuulessa ja tuiskussa tiedämme mikä tämä on. Pyörätie tässä on tämän pullamössösukupolven keksintö, mutta me vanha kansa taaperettiin tuota asfalttitien reunaa, joka on ihan yhtä kapea kuin muinoinkin. Autoliikenne vaan silloin entivanhaan ei ollut niin vilkasta verrattuna nykypäivään. Tuo mäkikin oli muistini mukaan paljon jyrkempi ja pitempi.... Ja niille, jotka jotain näistä paikkakunnista tietävät, niin jollette tunnista, niin Kyttärinmäellehän tuosta noustaan.

Tässä oli meidän lähikauppa. Matkaa kaupalle n. kilometri. Minun aikanani siinä oli osula, josta mm. sai viiden pennin nallekarkkeja ja ihanaa hopeatoffeeta. Sisko varmaan muistaa, että nallekarkit maksoi pennin, mutta inflaatio oli jyllänyt minun saavuttaessani nallekarkin ostoiän. Kauppa oli ja on edelleen minusta kaunis koristeineen ja kaariovineen. Vähän pelkäsin, että koko höskä puretaan jossain vaiheessa, mutta mennessäni rakennuksen likelle sisältä kuului paukutus ja lautojen kolinaa, joten kyllä siellä kunnostustyöt olivat käynnissä.

Kymenlaakso on rapakivialuetta. Rapakivi on Suomessakin melko harvinaista, mutta meillä päin se oli ihan jokapäiväinen näky. Tämä kallio sijaitsee syntymäkodistani n. 200-300 metrin päässä. Saksaksi tämä on "das Rapakivi". Eivät ole siis keksineet sielläkään sille muuta nimeä. Rapakivihän on siis sellaista, joka murenee ihan itsekseen pikkukivinä ja siitä on helppo rapsuttaa palasia irti.

Sitten loppukesästä alkoi edelliskesänä hankittu Pohjantähti-köynnösruusu kukkia. Kukat ovat pieniä, mutta sitäkin suloisempia ja niitä oli paljon. Tästä talvestakin Pohjantähti selvisi, mutta aika paljon siitä piti leikata kuolleita haaroja pois.

 

Olen hulluna krasseihin. Viime vuonna ostin varmaan 20 krassinsiemenpussia ja kylvin ne kaikki esikasvatuspurkkeihin. Kun istuttamisen aika tuli, huomasin krassien olevan mahdottoman pitkiä ja toivottomasti sotkussa toisiinsa. Oli himppa vaikeaa irrottaa kymmenkunta pottia ja istuttaa krassimöykky maahan särkemättä koko systeemiä. Mutta onnistuin ja niinpä krassit hehkuivat ja rehottivat etupihalla niin että meinasin laskea housuihini joka kerta kun katsoin sitä kukkaloistoa.

Otin syksyllä aimo kasan siemeniä talteen ja talletinkin ne niin hyvin, etten ole vieläkään niitä löytänyt. Niinpä jouduin ostaman jälleen ne parikymmentä pussia kaupasta.

Erityisesti pidän tuosta kirjavalehtisestä Alaskasta. Sitä on nytkin monta ruukullista kasvamassa. Ja näyttää, että jälleen joudun istuttamaan jättimäisen krassimöykyn...

Tällaiselta toivon etupihalla näyttävän tänäkin vuonna. Ai niin...keijunmekon taimi on vielä hommaamatta. Se kuuluu vakikasveihin myös.

Onnistuin saamaan kukkaan myös keijunliljan. Juurakko paleltui, niinpä sitä ei sitten tänä vuonna ole.

 

Ja henkihieverissä traktorinjäljestä pelastettu kirjavalehtinen apila virkosi kesän aikana ja näytti tältä loppukesänä. Ja nyt keväällä, talvehdittuaan hyvin on peräti lähtenyt leviämään.

 

Elokuun-syyskuun vaihteessa lapinpöllöperhe pysähtyi muutamaksi päiväksi huilailemaan ja ruokailemaan pihamaani tienoille. Tässä koko perhe istuksii keskellä kirkasta päivää naapurin lehmiaitauksen tolpilla. Oma pihatieni kulkee aidan vierestä. Kuvailin ja seurasin pöllöjä pari tuntia, kunnes kyllästyin. Pääsin n. 10 m. päähän lähintä pöllöä eli kovin arkoja ne eivät olleet.

 

Upea lintu.

 

Välillä piti jutella muulle perheelle. Ääni oli käheää hiiihitystä.

 

 

Miehen luuranko vuosimallia n. 1100. Työpaikkani suorittamalla kaivutyömaalla kaivuri kolahti kasaan luita ja museovirasto stoppasi työt kertaheitolla. Arkeologien aikansa rapsuteltua maata löytyi muinainen kalmisto (jonka kyllä alueella tiedettiinkin olevan) ja niinpä luut ja muut esineet kerättiin talteen ennenkuin pääsimme jatkamaan töitä.

Arkeologin työ tapahtuu pienillä ja sievillä välineillä. Näyttäisi siltä, että reisiluun pää sieltä alkaa hahmottua.

Syksy toi kauniit, sumuiset aamut.

 

Taianomainen syysaamu läheisellä lammella.

 

Sitten saapui talvi. Aurinko ja kirkkaita päiviäkin oli.

 

Alkoi kaikkien aikojen lumitalvi. Saunaa tuskin kaiken hangen ja huurteen keskeltä erotti.

 

"Walking in the winter wonderland..."

 

Talvi on kaunis.

 

Otto alias Raitapaita in memoriam 6.1991 - 31.1.2010  Ikävä on.

 

Kevättalvi meni kiireisissä merkeissä ja kamera joutui huilaamaan.

 

Tässä viimeisimpiä aluevaltauksiani. Kävin hopeasavikurssin ja sainpa murjottua muutaman korun jonkinlaiseen muotoon. Tästä hommasta pitää sanoa ihan rehellisesti, että se oli KIVAA! Nyt on ostettu itselle aloituspakkaus ja ei puutu muuta kuin kaasutoho/keitin, jolla korut pääsee polttamaan. Todennäköisin ostos on keitin, sillä se tulee muutenkin tarpeeseen. Tarkoitus on aloittaa retkeily tänä kesänä. Joten tänä vuonna pääsette/joudutte osallistumaan retkeilytarinoihini