Pihallani käytiin varhain sunnuntaiaamuna murhenäytelmä ja tapahtumien kulkua pähkäilin kuin rikoksien profiloija konsanaan. Ensin kummastelin lintujen vähyyttä. Yleensä pihanurmikolla on ollut vähintään parikymmentä västäräkkiä juoksentelemassa ötököiden perässä, nyt ei ollut kuin 1, sekin vanha uros (näkee väreistä ja kuvioinneista). Räystäiden alla pesivät pääskyset hoitivat hommaansa eli ruokkivat poikasiaan melkein ääneti, vaikka yleensä ne minullekin sirittävät vihaisesti ilmestyessäni portaille, kissoista puhumattakaan. Lisäksi kaikki ylimääräiset pääskyset olivat kaikonneet, vain poikasiaan hoitavat emot olivat paikalla.

Kunnes sitten löysin vaalean höyhenkasan pihanurmikolta. Isojen kuusien alta talon takaa löysin lisää höyheniä ja siipisulkia. Silloin lintujen vähyyden arvoitus ratkesi. Haukka oli käynyt nappaamassa västäräkkipaistin ja lentänyt kuusen oksalle kynimään sen. Sama tapahtui kerran talvellakin. Eräänä päivänä lintulaudalla ei näkynyt juuri ketään ja punaisia höyheniä ja mustia siipisulkia oli kuusen alla ympäriinsä. Punatulkku oli päässyt haukan evääksi. Tätähän se on koko ajan tuolla ulkona, taistelua elämästä ja kuolemasta. En osannut olla paistien puolesta kovinkaan surullinen, sillä haukkakin tarvitsee eväänsä ja samalla harventaa pikkulintukantaa luonnollisesti.

Toiset jäljet, jotka eilen löysin olivat sitten paljon jännittävämmät ja iloisemmat. Pihatieni on reilu 200 metriä pitkä ja kulkee osittain metsikön halki. Matkan varrelle ehtii mahtua myös peltoaukeaa ja hakkuuaukeita. Viedessäni roskia osui silmiini sorkan jälki, joka ei ollut takuuvarmasti naapurin kantturalta lähtöisin.

759723.jpg

Kuten näkyy jälki on vain tikkuaskin kokoinen. Tuli mieleen kauriin vasa. Olen nähnyt valkohäntäkauriita (ent. valkohäntäpeura) lähimmillään n. 10 km päästä kotoani, joten mikään mahdottomuus se ei ole, että ne olisivat vaeltaneet meillekin. Hirven vasan jälki on isompi, joten en keksi muuta selitystä kuin että jokin kauris se on. Mutta onko valkohännällä isompi sorkka? Olisiko se vielä pienemmän metsäkauriin jälki? Niitä en tiedä olevan täällä. Pitää varmaan soittaa Luontoiltaan, se onkin sopivasti keskiviikkona.

Kävin myös keräämässä vähän mustikoita. Ovat juuri parahultaisia ja niitä on runsaasti. Meitä oli siellä metsässä minä, miljoona itikkaa ja 3 töyhtötiaista. Tiaiset olivat kivoja, itikat eivät. Onneksi Ohvi piti itikat hiukan loitommalla, mutta kun en ollut rasvannut korvakäytäviä, silmäluomien sisäpintoja ja päänahkaa, meni reissu silti huitomiseksi. Sain sentään pari desia mustikkaa kasaan, ennenkuin annoin periksi ja kipaisin kotiin. Siinä matkan varrella keräsin vähän vattujakin, joita niitäkin on puskat punaisenaan. Metsäkanalinnutkin ovat hoksanneet runsaan marjasadon ja pari pärähti jalkojen juuresta lentoon niin että meinasi mennät huonot housuun. Toinen jäi 5 m päähän tielle pöilistelemään ja käppäili kaikessa rauhassa viimein tienvarren pusikkoon takaisin. Se oli ilmeisesti teerikana, kun lintukirjasta jälkeenpäin tutkailin.

Kaiken tämän touhotuksen ja luontoilun jälkeen kerkisin jopa vääntämään decoja. Kolme decoa sai koristukset minulta. Ekana Arjan merideco, johon laitoin, kuinkas muuten, myös majakan. Kontaktimuovi on pirullista, se kiiltää aina jostain kohtaa. Löysin sivulle myös kauniin runonpätkän, englanniksi tällä kertaa: "Does the song of the sea end at the shore or in the hearts of those who listen to it?" Eli suomeksi: Päätyykö meren laulu rannalle vai niiden sydämiin, jotka kuuntelevat sitä? Kuulostaa paremmalta englanniksi, siksi en laittanut sitä decoon suomeksi.

759739.jpg

Sitten Ritva P:n enkelideco, johon ajattelin laittaa vähän erilaisen näkökulman enkeleihin. Toivottavasti Ritva ei pahastu ja jos hän haluaa jotakuta syyttää niin täysin minua, sillä kuva ja runo on omasta päästäni lähtöisin.

759750.jpg

Tiistai edit: Pää on pehmennyt. Ei tietenkään tämä seuraava ole Vanillan, vaan.... Paun Egypti ja astrologia-decoon laitoin egyptiläisiä kirjainmerkkejä ja omasta mielestäni kauneimmat jumalat eli Horuksen, Anubiksen ja Bastetin. Kuvanoton jälkeen sain yhtäkkiä istuessani telkkaa katsomassa sätkyn ja säntäsin decon kimppuun takaisin. Kun sain sivun alunperin tehtyä, oli sellainen tunne, että siitä puuttuu jotain, se on ikäänkuin viimeistelemätön, mutten keksinyt mitä siitä puuttuu. Visio puuttuvista elementeistä tuli sitten yhtäkkiä ja lisäsin pari kultanauhaa jumalien ylä- ja alapuolelle.  Myös Bastetin rintakoru eli scarabee sai pienen kultalisäyksen. Kultaahan Egyptissä käytettiin paljon faaraoiden ja jumalien yhteydessä.

759786.jpg

Lisäksi pariin  korttivaihtoon tuli tehtyä kortteja, mutta niistä sitten tuonnempana, kunhan ovat kortit vastaanottajansa löytäneet.

Kirkas auringonpaiste houkutteli tuliunikot aukaisemaan kukkansa. En yleensä näe niitä avoinna, sillä illalla ne ovat jo umppunsa sulkeneet. Niiden värit ovat häikäisevät ja terälehdet kuin silkkiä...

759816.jpg

Oranssi väriloisto jatkuu. Urospuolinen kultasiipi on upea ilmestys. Se on vain vaikea kuvattava, hermostunut ja epäluuloinen. Piti hiipiä toooodella hiljaa tämän taakse ja pitkällä kädellä hivuttaa kameraa lähemmäs ja lähemmäs. Siksi tarkkuus ei ole paras mahdollinen.

759822.jpg

Iltapäivän laiskassa auringossa ei jaksanut tehdä muuta kuin maata. Tässä Muhvi lempipaikassaan. Miksi lemmikit muuten aika yleisesti majoittuvat keskelle kulkuväyliä?

759847.jpg