Oli viileä, mutta aurinkoinen loppukesän iltapäivä. Tuuli soitteli hiljakseen kellastuvia koivunlehviä ja pyöräytti laiskasti ilmassa leijuvaa rentunruusun hahtuvaa. Pienessä vihreässä postilaatikossa oli hämärää ja lämmintäkin. Puusta tehtynä se ei ollut aivan vesitiivis ja toisinaan kansikin jäi hiukan raolleen, mutta tänä päivänä postilaatikon välietapikseen ottaneella Tapsulla ei ollut hätäpäivää. Se matkusti mukavasti pehmustetussa yksiössään mukanaan tuliaiset uudelle ihastukselleen. Tai pikemminkin voisi sanoa, että Täti Vihreä oli ihastunut Tapsu-herraan ensimmäisenä, mutta Tapsu toivoi, että hänkin voisi ihastua ja silloinhan suhde olisi täydellinen. Muuta ei Tapsu toivonut.

Pehmustettu matkustusyksiö alkoi jo ahdistaa Tapsua eikä asentokaan ollut mukava. Pakon sanelemana juttuna hänen pullean pehmeä vatsansa oli litistetty ja korvatkin joutuneet pystyyn päälaelle. Tapsu toivoi hartaasti että Täti ei jäisi kovin pitkäksi aikaa värkkäilemään kaupunkiin, vaan saapuisi noutamaan hänet pian. Huolestuneena hän ojensi toista takajalkaansa kokeillakseen, että tuliaiset olivat siinä lähellä ja kyllähän ne olivat, siististi omassa pussissaan.

Aika kului ja pitkästyminen oli jo pitkällä, kun Tapsu viimein kuuli auton hurahtavan laatikon vierelle ja paketti ongittiin kyytiin. Molemminpuolinen jännitys alkoi. "Mitähän se sanoo, kun näkee minut?" molemmat ajattelivat.

Varovasti Täti leikkasi paketin auki ja kuori Herra Tapsu Tapiirin näkyville. Tapsu yritti pullistaa itsensä mahdollisimman pulskaksi ja kääntää korvankärkensä alaspäin. Toinen kääntyikin oikein mallikkaasti, mutta toinen jäi pystyyn. Noh, ehkäpä se siitä ajan kanssa taipuisi, Tapsu tuumi.

Pikaisesti hän kietoi ihastukselleen tarkoitetun sinisen rannekorun kauniisti pullean vatsansa ympärille ja asetti kaulariipukset eteensä.

858777.jpg

Sitten hän rykäisi kurkkuaan ja sanoi: "Hei, minä olen Tapsu Tapiiri. Olen tullut luoksesi, koska sitä niin toivoit. Minut on huovutettu pehmoisin sormin ja lämpimin ajatuksin. Olen iloinen, kun pääsin tänne ja lupaan olla seuranasi niin kauan kuin haluat. Olen iltojesi ilo, unesi vartija ja kun aamulla avaat silmäsi näet minun iloisen olemuksesi ensimmäisenä ja kun käyt nukkumaan toivotan hyvää yötä ja seison hievahtamatta koko yön sänkysi vierellä. Toivon, että pidät minusta yhtä paljon kuin minä sinusta. Nämä korut ovat sinulle ja toivon, että ne ovat mieleiset."

Täti Vihreä mykistyi. Hellin sormin hän irroitti korun Tapsun ympäriltä ja kiitti kauniisti lahjasta ja lupasi, että hän pääsee heti sille paikalle, josta pystyy lupauksensa toteuttamaan.

858764.jpg

Täti vei hänet sänkynsä viereen ja näytti yöpöytää. "Kävisikö tämä?" Tapsu nyökäytti päätään kerran ja hyppäsi alas. Sinne Tapsu asettui mielellään, possukehyksissä olevan Mammankullan 5-vuotiaana otetun kuvan ja kelloradion viereen lampunvarjostimen alle.

Täti Vihreä ihasteli pitkään Tapsun hyvänmielen hahmoa ja ilmettä, korujaan, kivien värejä ja muotoja, korunosien taidokasta työtä ja mietti kuinka taitava niiden tekijä onkaan. Kiinnittäessään hiljakseen helisevää korua ranteeseensa, hän lähetti kauniit ja lämpimät kiitokset Junipalle, korusepälle ja Tapsun "kasvattajalle".