..ja nivelet valittaa, mutta on se niin ihanaa! Nimittäin pitkän pitkän talven jälkeen kun pääsi vihdoin pihatöihin. 

Aloitin lauantaina raivaamisen kivikasasta, joka oli olkkarin ikkunan alla jo aikansa elänyt. Myyrät olivat kaivautuneet altapäin kasaan ja kivet olivat alkaneet upota multaan. Lisäksi kivikossa kasvoi pitkä heinä sun muu rikkaruoho ja paraatipaikalla moinen hökötys oli enää häpeällistä katsottavaa. Kivikasa sai siis poistua suurempien suunnitelmien tieltä, mutta minne?  

Kyllä siinä kasassa kivi olikin poikineet ja viskelin niitä nurmikolle hartiavoimin. Yksi painava murikka lensi haravanvarren päälle ja lasikuituvarsi rouskahti poikki. Hienoa. Eipä tarvinnut viikonloppuna ainakaan haravoimista miettiä.

Silmäillessäni sokkelin vierustaa äkkäsin, että ladon kivet räystään alle. Jospa pääsisin ikuisesta riesasta eli nokkosista ja juolavehnästä sokkelin vierustalla. Tuumasta toimeen. Käänsin talikolla maan ympäri ja poistin rikkakasvien juuret mahdollisimman tarkkaan. Sitten leikkasin muovipressusta siivun ja sen päälle kärräsin kerroksen hiekkaa. Eipä nokkoset enää juhli aurinkoisella seinustallani. Kun ladoin kivet hiekan päälle, näkymä muuttui radikaalisti. Jos pressun ja sokkelin välistä vielä joku kasvi yrittää pilkistää, pistän suolavettä tai rounduppia niskaan.

Samalla siistin juhannus- ja punalehtiruusupensasta kuistin seinustalla ja revin kuolleen punaherukan kokonaan pois. Ilme muuttui huomattavasti, kun ympäristö siistiytyi.

1484995.jpg

Etualalla oleva nurmikko myös katoaa. Kivien eteen tulee kukkapenkki, sitten hiekkakäytävä ja jälleen toinen kukkapenkki. Itseasiassa tuosta etupihalta lähtee melkoinen lämpäre tuota nurmikkoa huithiiteen. Onneksi tulin aukaisseeksi suuni oikeaan aikaan eilen pihallani piipahtaneelle naapurille. Hän lupasi tuoda joku päivä ns. heinähännän, jolla nurmikon saa kuorittua siististi pois.

Pihapiiri kokee muutenkin melkoisen siistiytymisen. Kukkapenkkien ja hiekkakäytävien lisäksi aion rakentaa pergola/terassin. Siihen saan edullisesti lähistöltä lehtikuusta, jota ei tarvitse käsitellä mitenkään lahoamisen estämiseksi.

Lisäksi tänä aamuna varhain alkoi pihalta kuulua rutu ja roikina, kun ulkorakennuksen kattoremontti lähti käyntiin. Vanha huopakatto on niin laho, että jokaisen myrskyn tai kovemman tuulen jälkeen on saanut keräillä huovanpaloja ja päreitä (huovan alla on myös vanha pärekatto) pitkin pihoja. Tuskailin muutaman vuoden mitä ihmettä teen sen katon kanssa. Remontti tulee kalliiksi, sillä ulkorakennus on iso. Koska se on myös hieno vanhan pihapiirin rakennus ja siinä on hyvin säilytystilaa (valtava latomainen osa, heinävintti sekä hyväkuntoinen navetta), päätin korjauttaa katon. Kun katto on kunnossa, niin siinähän se sitten seisoo maailman tappiin.

Tuossa kasassa on puutavaraa melkein parintuhannen euron edestä. Luulisin, että joka kalikka uppoaa kattoon. Takana olevassa rakennuksessa on sauna vasemmalla ja puuliiteri oikealla puolella. Siihen uusittiin katto pari vuotta sitten.

1485032.jpg

Sunnuntaina siivosin kuistin kesäasuun. Löysin kaapista vanhat pitsiverhokapat, jotka sopivat kuistin ikkunoihin kuin nakutettu. Niissä on kuva-aiheena istuva pikkulapsi ja kissanpentu. Juuri sopivat mummolaan k030.gif  Tyynyjen väri ei istu kuistin väritykseen, mutta ne ovatkin keinun tyynyt ja menevät sinne, kunhan saan keinun ulos.

1485133.jpg

Kukkia tuo kuisti kaipaa. Pelakuille kuisti lämpenee vasta toukokuun alussa. Pitää varmaan hakea kaupasta orvokkiruukku pöydälle pelakuita odotellessa.