Syksyllä riittää värejä ja olenpa ollut huomaavinani, että tänä syksynä meilläkin on ruskaa. Ei tarvi mennä Lappiin sitä varten! Vaikka kyllähän Lapin ruska on ihan omaa luokkaansa, kuitenkin.

Mutta tässä muutama kuva, joiden teema on punainen.

 

1937369.jpg

Nina Weibullit keksivät ruveta kukkimaan vasta nyt, syyskuussa. Kesäkukkien nujerruttua ruusut vaan porskuttaa. Tänäkin aamuna nurmikko oli huurteessa, mutta ruusut eivät näyttäneet olleen moksiskaan.

 

1937378.jpg

Joriinit täydessä vauhdissa vai sanoisinko pikemminkin kukassa. Nämä punaiset joriinit ovat matalia ja pysyvät pystyssä hyvin. Ja kukat kestävät kauan.

 

1937383.jpg

Omenasato oli hyvä, paha vaan, että ovat kovin, kovin matoisia ja rupisiakin. Kai niistä madoista sun muista myrkyttämällä selviäisi, mutta minä en halua myrkkyjä käyttää. Rasvatomalla maidolla ruiskutus olisi se mun juttu, mutta kun siinäkin pitää tietää tarkkaan milloin ruiskuttaa.

 

1937408.jpg

Puolukkasatokin on hyvä. Harmi vaan, että vatsa ei siedä puolukoita kovin usein nautittuna. "Ei pysty, liian hapokasta".

 

1937414.jpg

Tämä näky on muisto vain ja pari litistynyttä marjaa puun juurella. Rastaat pisti puun marjoista sileäksi muutamassa päivässä. Tilhet tekevät myöhemmin turhan keikan tähän puuhun g030.gif  Onneksi kerkisin taittaa muutaman tertun talteen. Pistin ne kuivamaan ja tarjoan talvella punatulkuille.

 

1937424.jpg

Tämmönen tirhakka hallusinogeeni, Amanita muscaria, tönötti kuivien lehtien seassa. Tiesitte kai, että kärpässientä on käytetty shamanistisiin trippeihin. Viikinkienkin kerrotaan popsineen kärpässieniä saavuttaakseen kunnon taisteluraivon.

Netistä löytyi oheinen kärpässienen käyttökokemuksien joukosta:

Esineet saattavat näyttää suuremmilta tai pienemmiltä kuin todellisuudessa - tämäntyyppiset vaikutukset ovat ilmeisesti olleet inspiraationa Lewis Carrollille hänen kirjoittaessaan legendaarista 'Liisa Ihmemaassa' -kirjaa (kärpässienen psykoaktiiviset vaikutukset tunnettiin länsimaissakin yli sata vuotta ennen kirjan kirjoittamista).

No, ihan yleisesti tunnettuahan on se, että olipa taiteilija kirjailija, runoilija, maalari tai mikä tahansa, niin teokset ovat syntyneet enemmän tai vähemmän jonkun aineen vaikutuksen alaisena. Ei tietysti ihan kaikki, mutta melkein.